Katrin, 38, hirsinen vuokramökki seisoo lumessa kuusien keskellä. Kylmenevästä syksystä huolimatta mökissä on mukavan lämpöistä, uunissa roihuaa tuli.
Tämä on ollut Katrin koti pian kaksi vuotta. Katri kutsuu itseään erakoksi. Kun hän näki tulevan kotinsa ensimmäistä kertaa, hän tiesi kynnyksen ylitettyään, että juuri näin hän tahtoo asua. Yksin, keskellä metsää ja omilla ehdoillaan.
Katria kiehtoo vanhanaikainen elämäntapa ja täällä se on todellakin mahdollista. Mökissä on sähköt. Ei juoksevaa vettä, ei sisävessaa, puulämmitys.
Katri ei kaipaa mukavuuksia. Itseasiassa hänen suurin haaveensa on muista riippumaton, mahdollisimman omavarainen elämä. Haaveen taustalla vaikuttaa lapsuuden idoli, naapurin Alma-mummo.
– Alma eli sellaista autenttista 50-luvun elämää. Kasvatti oman ruokansa, haki kaupasta vaan sen, mitä ei itse pystynyt tuottamaan. Vietettiin lapsena siellä paljon aikaa yhdessä. Siksi kiehtoo hirveästi vanhan ajan yksinkertainen elämäntyyli, missä tuotetaan mahdollisimman paljon itse.
Ruoka
Katrin pihapiiristä tulee jo jonkin verran omaa tuotantoa. Vesi kannetaan kaivosta, kolme munivaa kanaa sekä pieni kasvimaa tuottavat jo jotakin lautaselle. Katrin toive on, ettei kaupasta tarvitsisi tulevaisuudessa hakea juuri muuta kuin sokeria, jauhoja ja suolaa.
Ensi keväänä Katri aikoo kuokkia itselleen suuremman perunamaan ja rakentaa pihapiiriin maakellarin tai maakuopan juuresten säilyttämistä varten. Harkinnassa on hankkia myös metsästyskortti, mutta ensin hän aikoo lähteä metsälle mukaan katsomaan, kykeneekö hän olemaan mukana, kun ammutaan riistaa.
