Entiselle presidentille kymmenen vuoden kakku? Helena Petäistö avaa kolumnissaan Ranskan vallan kulisseja
MTV Uutiset
Julkaistu 24.03.2018 09:34
MTV UUTISET
Incroyable mais vrai! Uskomatonta, mutta totta! Suuren keskeisen EU-maan entinen tasavallan presidentti joutuu rikosoikeuteen ja on vaarassa saada kymmenen vuoden vankeustuomion!
Kuluneella viikolla yli 24 tuntia kestäneen tutkintavankeuden jälkeen syytetyltä on kielletty kaikki yhteydenpito yhdeksän eri henkilön kanssa sekä matkustaminen neljään eri maahan ennen oikeudenkäyntiä. Entistä valtionpäämiestä syytetään korruptiosta, vaalirahoituslakien rikkomisesta ja vaalirahoituksen ottamisesta vieraan valtion varoista.
Sitä paitsi kyseisen vieraan valtion päämies sattui vielä olemaan yksi lähihistorian pahamaineisimpia diktaattoreja.
Kyseessä olevat heput ovat Ranskan entinen presidentti Nicolas Sarkozy ja Libyan entinen hirmuhallitsija Muammar Gaddafi.
Asiaa on Ranskassa tutkittu viisi viime vuotta, kun ensimmäisen paljastuksen julkaisi tutkivaa journalismia tekevä ranskalainen nettilehti Médiapart, joka oli saanut käsiinsä Libyasta tullutta rahaa koskevan asiakirjan. Oikeudenkäynteihin jo lähes tottuneen, mutta tuskin turtuneen Sarkozyn on tiedetty pelkäävän tätä Libya-vyyhtiä aivan erityisesti. Se on painanut kuin Damokleen miekka hänen päänsä päällä viisi pitkää vuotta.
Kuluneella viikolla pelätyt tapahtumat alkoivat viimein keskiviikkoaamuna kello 8, kun entinen presidentti sai ilmoituksen, että hänet on siitä hetkestä lähtien pidätetty tutkintaa varten. Ranskan lain mukaan tutkintavankeus saa kestää 48 tuntia.
Keskiviikkona Sarkozya kuulusteltiin aamukahdeksasta puoleenyöhön. Entisenä tasavallan presidenttinä hänelle myönnettiin sen verran erikoiskohtelua, että hän pääsi kotiin nukkumaan. Seuraavana päivänä torstaina kuulustelu jatkui taas heti aamukahdeksasta alkaen. Samaan aikaan kuulusteltiin Sarkozyn uskollista ystävää, hänen presidenttikautensa sisäministeriä ja nykyistä meppiä, jonka arroganssi on samaa luokkaa kuin Sarkozylla.
Brice Hortefeutä,
Yksi lyhyt keskustelu tämän albiinon kanssa EU-parlamentin käytävillä Strasbourgissa riitti minulle... Tutkintatuomarit grillasivat häntäkin tuntikaupalla keskiviikkona.
Täytyy myöntää, että jotakin Sarkozyn legendaarisesta tarmosta ja kestävyydestä kertoo se, että heti torstai-iltana sydänjuuriaan myöten loukatuksi itsensä tunteva maan entinen johtaja oli jo television pääuutisten suorassa lähetyksessä :”Minun on kerrottava ranskalaisille totuus. En ole koskaan pettänyt heidän luottamustaan.”
Se oli uutta aika monelle.
Mutta siitä lähti liikkeelle loistava esitys, jollaiseen kykenee vain yhtä lahjakas puhuja ja kokenut asianajaja kuin Sarkozy itse on. Loukkaantunutta esittänyt maan entinen johtaja muistutti dramaattisesti, ettei hän ole koskaan asettunut lakien yläpuolelle, mutta se, että hänet, silloinen tasavallan presidentti ja siis yhtä kuin Ranska, asetetaan nyt samaan sakkiin Gaddafin ja tämän porukan roistojen, valehtelijoiden, murhamiesten ja mafiosojen kanssa, on kyllä liikaa: ”Ei ketään ole oikeutta vetää lokaan!”
Siinä unohtuivat sekä hänen itsensä, silloisen vaimonsa Cécilian, sisäministeri Hortefeun ja Élysée-palatsin kansliapäällikön Claude Guéantin kosiomatkat Tripoliin. Puhumattakaan Pariisiin kutsutun Gaddafin kolmen päivän vierailusta, joka oli Ranskan johdolle kaikessa arvaamattomuudessaan tuskallisempi kuin kolme viikkoa.
Kaikki pelkäsivät, mitä Élysée-palatsin vierastalon pihalle beduiinitelttansa pystyttänyt oikkupussi vielä keksisi nöyryyttääkseen isäntiään. Viime torstai-iltana tämä outo ”ystävyyssuhde” oli tyystin unohtunut, kun tuohtunut ex-presidentti vannoi: ”Vaikka siihen menisi vuosi, viisi vuotta tai vaikka kymmenen, minä palautan kunniani!”
Kerrankin Ranskan oikeuslaitos ei vuotanut kuin seula eikä kuulusteluista ole paljastunut hiiskaustakaan. Mutta selvää on, että viiden vuoden penkomiset ovat herättäneet tarpeeksi vankkoja epäilyjä ja paljastaneet tarpeeksi vakavia yhteensopivuuksia eri henkilöiden kertomien versioiden välillä, että tutkintavankeuteen oli perustelunsa.
Libyan-vyyhdistä ovat sitä tutkineet toimittajat kirjoittaneet niin monia kirjoja, että jotakin asiasta uskotaan tiedettävänkin.
Itse satuin näkemään Ranskan television FR3-kanavan tekemän Gaddafin haastattelun, jossa diktaattori kerskui sillä, miten Sarkozy kinusi häneltä vaalirahoitusta ja että totta kai hänelle oli edullista, että Ranskan johtoon nousisi Libyan rahoittama presidentti.
Monien mielestä tämä kerskunta sinetöi Gaddafin kohtalon. Naton Libyan-pommituksen alkoivat neljä päivää haastattelun jälkeen suurelta osin Sarkozyn ansiosta, ja ilmiselvältä vaikutti, ettei Sarkozy halunnut lopettaa Libyan sotaa ennen kuin kiusallinen diktaattori oli pois päiviltä.
Mutta sitä ennen molemmat miehet ehtivät tiettävästi vaikuttua molemmin puolin toistensa persoonista. Gaddafia utelutti Sarkozyn uupumaton energisyys ja ei-sovinnainen johtamistapa. Sarkozya puolestaan kiehtoi diktaattorin hulluus kaikessa omituisuudessaan.
Kirjoissa esitettyjen arvelujen mukaan Tripolista tuli 30000-50000 euroa vaalirahaa Sarkozyn vaalikampanjaa varten. Eräs tällä hetkellä Lontoossa pidätettynä oleva hämärämies on kertonut tuoneensa kolme matkalaukullista seteleitä, yhteensä viisi miljoonaa euroa, Tripolista Pariisiin. Samaan aikaan Élysée-palatsin kansliapäällikkö varasi niin suuren pankkiholvin Banque Nationale de Paris'sta, että holviin mahtui mies seisomaan.
Pankkiholvin vuokraaminen loppui vaalikampanjan jälkeen vuonna 2012. Kansliapäällikkö Guéant on antanut ontuvan selityksen, että pankkiholvissa pidettiin Sarkozyn vaalipuheita. Aika merkillistä, kun puheet löytyivät netistä.
Mutta epäillyn vaalirahoituksen lisäksi Gaddafi sai Sarkozylta toisenkin tuiki tärkeän tehtävän: Pelastaa Ranskan presidentin avioliitto! Tämä tapahtui Sarkozyn virkakauden alussa, jolloin hänen avioliittonsa silloisen vaimonsa, Cécilian, kanssa oli pelkkä kulissi.
Minäkin näin kerran Ranskan kansallispäivän humussa ihan muutaman metrin päästä, miten presidentti tavoitteli hapannaamaisen kaunottarensa kättä - turhaan. Silloin on Ranskassa maankin johtaminen vaakalaudalla, näkeehän sen sokea Reettakin. Ensimmäisen vaalikampanjan aikana tilanne oli kestämätön: Cécilia asui New Yorkissa - ja vielä kaiken kukkuraksi Sarkozyn hyvän ystävän kanssa.
Voiko Gallian kukkoa pahemmin nöyryyttää? Asian kansikuvajutussa paljastanut ParisMatch-lehden päätoimittaja sai potkut - vähemmälläkin potkuja ansaitaan!
Kun Sarkozy voitti vaalit, lensi Cécilia Atlantin yli Pariisin voiton juhliin pitkin hampain. Niitä ökyjuhlia Champs-Élysées'n kuuluisimmassa ravintolassa, Fouquet'silla, ei kansa antanut Sarkozylle koskaan anteeksi - niin kuin ei sitäkään, että seuraavat kolme päivää uusi presidentti vietti Céciliansa kanssa miljonääriystävän huvipurrella Egeian merellä nevottelemassa Cécilian Élysée-palatsiin jäämisen ehdoista.
Normaali presidentinrouvan elämä ei tätä nirppanokkaa kiinnostanut. Ehei, hänen piti saada merkittävä asema omana itsenään, vaikkei siihen ainakaan koulutuksen eikä työkokemuksen perusteella ollut mitään edellytyksiä.
Ratkaisu löytyi Libyasta, jonka vankiselleissä oli lojunut jo kahdeksan vuoden ajan bulgarialaisia sairaanhoitajia syytettyinä tahallisesta 450 lapseen ”istutetusta” hi-viruksesta. Mikään ihmisoikeusjärjestö ei ollut onnistunut heitä vapauttamaan. Mutta riitti, kun Tripoliin lensi kaunis Cécilia, tapasi Gaddafin kaksi kertaa kahden kesken tämän linnan kellarissa sijaitsevassa bunkkerissa, ja hokkuspokkus, vankilan sellien ovat aukesivat.
Kaikki Ranskassa muistavat television uutiskuvat, kun Ranskan presidentin koneesta laskeutuivat Pariisin kentälle onnelliset sairaanhoitajat sekä urotyön tehnyt Cécilia mukanaan EU-komission jäsen Benita Ferrero-Waldner. Gaddafi oli ihme kyllä pitänyt lupauksensa, mutta avio-onnen tielle tuli Ranskan kansalliskokouksen tutkintakomitea, joka halusi tietää, mikä oli ollut operaation hinta ja millä valtuuksilla presidentin puoliso oli missionsa suorittanut.
Mokomatkin niuhottajat. Cécilia ei siis saanut vaatimaansa asemaa Gaddafin avusta huolimatta, ja hän palasi lopullisesti Amerikkaan aloittamaan uutta elämää. Sukunimestä tuli Attias - ja Sarkozy joutui hakemaan itselleen lohduttajan ja uuden onnen.
Nyt saa Carla puolestaan tukea miestään läpi oikeudenkäynnin, joka voi johtaa eurooppalaiselle entiselle presidentille ennennäkemättömään tuomioon, kymmenen vuoden vankeuteen.
