Poliisin työssä kohtaa stressiä, pahuutta ja kuolemaa. Sakari Pipatti kertoo, että se sai monen kollegan riistämään henkensä.
Kun Sakari Pipatti aloitti työt poliisina vuonna 1968, se edusti hänelle jatkumoa ja varmaa työpaikkaa.
– Enää poliisin työ ei ole sellaista. Eikä palkkakaan ole kovin hyvä.
Maaseutupoliisitkin on siirretty lähes kaikkialla keskuspiireihin ja erikoistettu tiettyihin tehtäviin.
– Ennen maalaispoliisissa sai tehdä kaikkea. Se oli mielekästä. Tylsää oli ainoastaan pelkässä hälytyspartiovuorossa tai öisillä ulkovuoroilla, kun poljeskelin tirskua torilla iltamyöhään. Nykyään yövuorossa ei saa enää siunaaman rauhaa, Pipatti sanoo.
Maailmasta ei saa parempaa paikkaa
Pipatti koki poliisin työn stressaavaksi miltei ensi metreiltä lähtien.
– Poliisi joutuu jatkuvasti puuttumaan ihmisten asioihin. Eikä niille mahda mitään. Horoskooppinikin sanoo, että "vesimies haluaa tehdä maailmasta kaikille paremman paikan" – se ei tule siinä työssä onnistumaan, vaikka mukana olisi kuinka monta vesimiestä.
– Ja se paperipino! Juttuja on niin paljon, ettei niitä kaikkia pysty millään selvittämään. Onnistumisen paine on kova, Pipatti sanoo.
