Entinen muuntohuumekauppias paljastaa – ”Myin vuodessa noin 15 000 annosta”

Näin Kalle kauppiasaikanaan toimi.

Hän tilasi muuntohuumeet kotiinsa kätkien rahansiirrot virtuaalivaluutta bitcoineilla ja myi käytöstään ylijäävät osuudet tor-verkon avulla suojatussa Blackmarket Reloaded -kauppapaikassa.

Valikoimassaan oli pääasiassa vaikutuksiltaan hallusinogeenistä LSD:tä ja psilosybiiniä muistuttavia muuntohuumeita sekä joitakin muita aineita.

– Minut muistetaan varmaan parhaiten nukutusaine ketamiinia muistuttavan metoksetamiinin levittämisestä, hän kertoo.

Lyhyen uransa aikana Kalle lähetti eri kokoisissa erissä yhteensä 10 000–15 000 annosta muuntohuumeita. Asiakkaita oli noin 300. Kalle arvioi tienanneensa myynnistä 20 000–25 000 euroa.

Myös bitcoinien arvonnousu lisäsi Kallen tuottoja huomattavasti: opintotuella elävän miehen omaisuus oli hetkellisesti 100 000 euroa.

”Uskon psykedeelien olevan hyödyllisiä”

Muuntohuumeet:

Muuntohuumeet ovat nimensä mukaisesti muunnelmia niin sanotuista perinteisistä huumeista.

Uusia muuntohuumeita tulee markkinoille kymmeniä vuosittain.

Aineet ovat lähtökohtaisesti laillisia ennen kuin ne luokitellaan laissa huumeiksi. Luokittelu vie aikaa.

Ennen huumeiksi luokittelua suuri osa aineista luokitellaan kuluttajamarkkinoilta kielletyiksi psykoaktiivisiksi aineiksi. Niiden myynti ja tilaaminen postitse ulkomailta on laitonta, mutta rangaistukset ovat lievempiä kuin huumausainerikoksista.

Muuntohuumeet tilataan yleensä netistä ja Suomen tulli törmää niihin vuosittain yli tuhat kertaa.

Muuntohuumeiden vaikutukset ovat usein arvaamattomia ja ne ovat Suomessakin aiheuttaneet useita kuolemia. Lisäksi annostelu on tarkkaa, sillä joissakin aineissa yliannostuskynnys on matala.

Tunnetuimpia muuntohuumeita Suomessa ovat olleet Jehova, Daisy, MDPV ja Bromo-Dragonfly. Nämä aineet on jo luokiteltu huumeiksi.

Jo nuorena Kallea kiinnostivat tajuntaa muuttavat psykedeelit. Niiden saanti katukaupasta oli kuitenkin vaikeaa.

– Silloin, kun sitä sitten meinasi saada, oli kauppias selvästi kusettamassa jotenkin. Katukauppa oli epäluotettavaa ja jopa vaarallista, hän kertoo.

Aktiivinen toiminta internetin huumefoorumeilta tutustutti Kallen tutkimuskemikaaleihin, jotka tänä päivänä tunnetaan muuntohuumeina. Muuntohuumeet muistuttavat huumeita vaikutuksiltaan, mutta molekyylitason erojen vuoksi niitä ei pidetä huumeina.

Kallen ensikokemus aineisiin oli, kun hän tilasi Kanadasta 4-AcO-DMT-nimistä muuntohuumetta, joka silloin oli luokiteltu lääkeaineeksi. Sen vaikutukset muistuttavat eräissä sienissä esiintyvän psilosybiinin vaikutuksia.

Kokemus oli hyvin voimakas, epämiellyttävässäkin mielessä. Kalle kuitenkin vakuuttui siitä, että kokemus oli hyvin merkittävä.

– Uskon, että psykedeelit voivat antaa monille hyödyllisiä kokemuksia sekä edesauttaa henkistä kasvua ja itsetuntemusta, hän sanoo.

Taustalla rahan tarve

Aineiden tilaaminen oli helppoa. Kalle kertoo tilanneensa aineet Hollannin ja Tšekin kaltaisista maista, joissa yhdisteet olivat vielä laillisia. Siellä laillisesti toimivat kemikaliot valmistivat näitä aineita myös kuluttajille.

Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskus EMCDDA:n mukaan aineet tulevat Eurooppaan yleensä Aasiasta.

Hän huomasi, että suomalaisessa nettikaupassa tarjonta oli heikkoa. Kalle päätti alkaa itse levittää aineita, jotka häntä kiinnostivat.

– Ja oli siinä taustalla myös opiskelijan rahan tarve, hän myöntää.

Asiakkaat pitivät sankarina

Kauppa internetissä oli pitkälle samanlaista kuin kaduilla: viesteihin ei vastailtu, lähetykset lähtivät kun lähtivät ja myynnissä oli pääasiassa hyvän tuoton aineita, kuten Subutex. Laadustakaan ei ollut juuri takeita.

Kalle päätti toimia toisin. Hän kirjoitti myyjäprofiiliinsa laajan esittelyn ja tuotekuvauksiin paljon tietoa aineiden ominaisuuksista, käyttöohjeista sekä vaarallisista aineyhdistelmistä.

– Yritin myös ohjata hieman siihen, että näitä aineita voisi käyttää muuten kuin sekoiluun, Kalle kertoo.

Hän panosti asiakaspalveluun vastaillen aktiivisesti asiakkaidensa kysymyksiin. Jos paketti ei tullut perille, hän lähetti uuden.

– Tilasin aineet luotettavista eurooppalaisfirmoista, joten ne olivat sitä mitä pitikin. En myöskään jatkanut aineita.

Kalle alkoi kerätä alalla mainetta, ja jossain vaiheessa hän pakkasi lähetyksiä päivittäin. Kaupasta tuli päivätyö.

– Ihmiset arvostivat rehellistä asennettani. Eräskin asiakas kertoi pitävänsä minua jonkinlaisena sankarina, Kalle muistelee.

”Halusin varmistua, kuka aineet ostaa”

Vuoden kuluttua Kalle päätti kuitenkin lopettaa.

Lopettamista edesauttoivat eettiset kysymykset. Isoja aine-eriä myydessä Kallea huoletti, kenelle sitä jaetaan eteenpäin.

– Pyrin viestittelyn perusteella selvittämään, millaisista syistä ostaja aineensa haluaa. En halunnut myydä mielenterveysongelmaisille tai alaikäisille.

Lähetykset lähettiin postitse, joten Kalle pystyi usein tarkistamaan, millaiselle henkilölle aineet ovat menossa. Henkilöllisyyttään salaavista asiakkaista kaikkea ei kuitenkaan voinut selvittää.

Huumekaupan pyörittäminen aiheutti myös stressiä. Kalle vältteli riskejä ja pakkasikin lähetykset hanskat käsissä, mutta virheitä tapahtui silti. Toisinaan lähetetty paketti olisi voitu poliisitutkinnassa yhdistää häneen. Tuuri oli kuitenkin Kallen puolella.

"Poliisi ei voi tälle yhtään mitään"

Nykyään Kalle ostaa aineita vain tarpeensa mukaan. Alalla tulleet myyjät jakavat Kallen tavan tehdä kauppaa, joten hän pitää asiointia turvallisena.

Huumekaupan vastaista taistelua Kalle pitää toivottomana. Hän uskoo poliisienkin tietävän tämän.

– Poliisi ei voi tälle yhtään mitään. Jos he saavat yhden kiinni, toinen tulee tilalle. Verkossa käytävä kauppa on kasvanut niin suureksi, ettei laittomuudella ole toiminnalle juuri merkitystä, hän lataa.

*Kallen nimi muutettu.