USA 1996. Ohjaus ja käsikirjoitus: Anthony Minghella. Perustuu Michael Ondaatjen romaaniin. Kuvaus: John Seale, A.C.S. Leikkaus: Walter Murch, A.C.E. Lavastus: Stuart Craig. Tuotanto: Saul Zaentz. Pääosissa: Ralph Fiennes, Kristin Scott Thomas, Juliette Binoche, Willem Dafoe.
Englantilaisohjaaja Anthony Minghella on loihtinut kankaalle Michael Ondaatjen romanttisen kirjan ja on osannut painaa oikeaa hermoa ainakin oscar-ehdokkuuksien suhteen, sillä niitä Englantilainen potilas on hamunnut kaikkiaan 12. Elokuva onkin oiva pystirysä, sillä se on ammattimaista elokuvakerrontaa ryyditettynä taitavien näyttelijöiden koskettavilla roolitöillä. Englantilainen potilas on kaunis elokuva, jolla on kuitenkin myös tylsät katvealueensa. Se on kertomus suuresta rakkaudesta, mutta elokuvana se ei ole elämää suurempi.
Englantilainen potilas kertoo sodan loppuvaiheissa onnettaren ahdinkoon saattamasta kanadalaissairaanhoitajasta (Binoche), joka sodan loputtua päättää jäädä hoitamaan pahasti palanutta haavoittunutta englantilaista (Fiennes) autioon maataloon Italiassa. Katsojat alkavat saada osaansa pian myös potilaan muistoista, hänen sodanaikaisesta menneisyydestään arkeologina ja hänen kaiken voittavasta rakkaudestaan kollegansa vaimoon (Thomas). Italian maataloon eksyy kuitenkin mies potilaan menneisyydestä (Dafoe) ja miehen salaperäinen menneisyys alkaa saada myös uudenlaista valotusta.
Englantilainen potilas on eittämättä elokuva suurista tunteista, sairaanhoitajan hoivasta potilaaseensa ja ennenkaikkea miehen ja naisen rakkaudesta. Sota Pohjois-Afrikassa luo tunteille oman mielenkiintoisen taustansa, josta olisi saanut ehkä enemmänkin irti. On sillä nytkin pelissä oma kohtalonomainen sormensa, vääjämätön vaikutuksensa ihmisten elämään.
