Hannu Siitonen, 57, on yhä viimeisin suomalainen miesten keihäänheiton EM-kultamitalisti, mistä hän ei ole lainkaan hyvillään. Siitonen soisi jo tittelin siirtyvän jollekin toiselle, mutta vielä keskiviikkona siihen ei Tero Pitkämäki Göteborgissa pystynyt.
- Eihän se hyvältä tunnu, että edelleen olen viimeisin suomalainen Euroopan mestari. Tuntuu suorastaan pahalta, siitä on niin pitkä aika, vuoden 1974 Euroopan mestari sanoi tuoreeltaan EM-loppukilpailun jälkeen.
- Keihäänheitto on kuitenkin sellainen laji, että siinä muutkin heittävät pitkälle kuin suomalaiset. Jännittävä kisahan se oli, Siitonen jatkoi.
Siitonen olisi odottanut näkevänsä loppukilpailussa pidempiä kaaria. Siitosen odotuksissa oli tuloksia 90 metrin molemmin puolin, mutta tulostaso jäi vaatimattomammaksi.
- En tiedä, mitkä olivat tuuliolosuhteet. Aika vaisuksi kyllä jäi, Siitonen myönsi.
Televisiosta katsottuna Siitonen näki Pitkämäen heitoissa "varmaan pientä liikayrittämistä".
- Sellaista hakemista. Ei ollut sellaista varmuutta kuin Andreas Thorkildsenillä, hän hallitsi sen (heittonsa kilpailussa) teknisesti paljon paremmin. Jos Tero saisi tukijalan paremmin maahan ja saisi sitä "törmäystä" enemmän, siinä olisi, Siitonen näki.
- Kyllä uskon, että Terolla on vielä hyvä tulevaisuus. Hän on niin hyvä tyyppinä, Siitonen kehui.
Vuoden 1974 EM-kisat muistuvat Siitoselle mieleen lähinnä vain arvokisojen yhteydessä. Tuolloin Siitonen riuhtaisi voittoheittonsa 89,58 toisella kierroksella.
- Se oli odotettu tulos, olin aika varma siitä että pystyn siihen 90 metrin paikkeille. Itsevarmuus oli ainakin silloin kohdallaan, en epäillyt yhtään, ettenkö pysty. Se on tärkeää isommissa kilpailuissa, että uskoo itseensä, Siitonen tietää.
Arvokisoissa Siitonen näkee tärkeimmäksi juuri keskittymisen, sillä kisatunnelma pitkinekin odottamisineen on täysin toista muihin mittelöihin verrattuna. Siitonen kehui Pitkämäen taktiikkaa, jossa hän satsasi erityisesti ensimmäiseen heittoonsa. Se jäikin Pitkämäen pisimmäksi.