Minna* oli 15-vuotias, kun hän tutustui hurmaavaan ja terävä-älyiseen, itseään vuotta nuorempaan poikaan, josta kuusi vuotta myöhemmin tuli hänen aviomiehensä. Ongelmat alkoivat pian häiden jälkeen, mutta kesti lähes 18 vuotta, ennen kuin Minna joutui myöntämään itselleen, että hän oli naimisissa kroonisen petturin, tunnekyvyttömän ja väkivaltaisen narsistin kanssa.
– Mieheni petti minua jo pian häiden jälkeen, vähän ennen ensimmäisen lapsemme syntymää. Olihan se kova paukku, mutta en halunnut antaa periksi. Mieheni tuntui katuvan, ja jatkoimme avioliittoa, Minna kertoo.
Elämä jatkui. Syntyi toinen, kolmas ja neljäskin lapsi. Mies valmistui koulusta hyvin arvosanoin Minnan avustuksella ja meni töihin. Perhe matkusteli yhdessä, ja kaikki tuntui olevan hyvin, kunnes Minnan 30-vuotissyntymäpäivillä, hänen ollessaan jälleen raskaana, kävi ilmi että miehellä oli ollut pitkään suhde nuoremman naisen kanssa.
– Romahdin, mutta nousin taas. Raahasin vastahakoisen mieheni useampaankin parisuhdeterapiaan.
Minnan mukaan terapeutit suhtautuivat pariskunnan ongelmiin pääsääntöisesti molempia kannustavasti ja ymmärtäväisesti, mutta jostakin syystä Minna tunsi, että ongelmat olivat hänen syytään.
– Jotenkin koin aina itseni syylliseksi. Olin liian nipo, vaativa, vihainen tai jotain. Toisaalta pisti vihaksi se loputon ymmärtämys miestäni kohtaan, joka oli tehnyt väärin; pettänyt ja kohdellut huonosti.
Kriiseistä huolimatta pariskunta jatkoi yhteistä taivaltaan. Viidennen lapsen syntymän jälkeen kävi kuitenkin ilmi, että Minnan miehellä oli ollut koko avioliiton ajan useita eri naissuhteita. Tässä vaiheessa Minna pakkasi tavaransa ja lähti.
