– Yheksän lasta oon synnyttäny, mutta suutelemisen syntiin en oo ruvennu, sanoi entinen emäntä. Mutta mitä muistavatkaan ensimmäisestä suudelmasta ne, jotka ovat ruvenneet?
– Jos ihan kaikki lasketaan, eka suudelma taisi olla 9-vuotiaana pari vuotta vanhemman serkun kanssa roolileikissä pimeässä. Olin muistaakseni prinsessa ja hän minut ryöstänyt prinssi, toiset serkkuni olivat jonkinlaisia ritareita minua etsimässä. Se oli salamyhkäisen kiinnostavaa, kutkuttavaa ja vähän pelottavaakin. Vaikka ajattelin tapahtumaa aikuisikään asti, en koskaan halunnut puhua siitä kenellekään, eikä serkkunikaan huomioinut minua – kakaraa – juuri mitenkään muuten koskaan sitä ennen eikä koskaan sen jälkeen.
Sen jälkeen taisikin vierähtää pitkä aika. Olin aika myöhäsyntyinen, keskityin täysillä vain korkeushyppyyn sen minkä koululta ennätin. 14 täytettyäni kyllästyin kertaheitolla koko hyppäämiseen ja repäisin itseni ihan toiseen maailmaan. Ensimmäinen "oikea" suudelma oli paha pettymys, mutta siihen vaikutti varmasti eniten tukeva humalatilani!
Helena, 23
Ihmetystä ja ällötystä
– Taisin olla 13 vuoden kypsässä iässä. Parhaat kaverini olivat jo suukottelun konkareita. Kaikilla oli muutamaa vuotta vanhempi kaveri. Itse oli jo vuotta aikaisemmin alkanut olla hyvin huolissani kokemattomuudestani. Nuortenlehdissähän oli jo nuorempien huolestuneita tunnustuksia "Olen jo 11 enkä ole vielä koskaan suudellut. Mikä minussa on vikana, kun kukaan ei tunnu olevan oikeasti kiinnostunut?" Syntymäpäiväni kaverini tarjosivat hampurilaiset. Lähipöydässä oli puolituttu, puolihumalainen poikaporukka. Illan mittaan siirryimme samaan pöytään ja sieltä norkoilemaan läheiseen leikkipuistoon, ja kun kaikki muutkin tuntuivat istuvan pareittain, rupesin silmäpeliin vieressäni istuvan pojan kanssa. Vailla sen suurempia tunteita ja ihan uteliaisuudesta suostuin vastaamaan hänen lähestymisyrityksiinsä. Olihan se niin coolia!
