– Yheksän lasta oon synnyttäny, mutta suutelemisen syntiin en oo ruvennu, sanoi entinen emäntä. Mutta mitä muistavatkaan ensimmäisestä suudelmasta ne, jotka ovat ruvenneet?
– Jos ihan kaikki lasketaan, eka suudelma taisi olla 9-vuotiaana pari vuotta vanhemman serkun kanssa roolileikissä pimeässä. Olin muistaakseni prinsessa ja hän minut ryöstänyt prinssi, toiset serkkuni olivat jonkinlaisia ritareita minua etsimässä. Se oli salamyhkäisen kiinnostavaa, kutkuttavaa ja vähän pelottavaakin. Vaikka ajattelin tapahtumaa aikuisikään asti, en koskaan halunnut puhua siitä kenellekään, eikä serkkunikaan huomioinut minua – kakaraa – juuri mitenkään muuten koskaan sitä ennen eikä koskaan sen jälkeen.
Sen jälkeen taisikin vierähtää pitkä aika. Olin aika myöhäsyntyinen, keskityin täysillä vain korkeushyppyyn sen minkä koululta ennätin. 14 täytettyäni kyllästyin kertaheitolla koko hyppäämiseen ja repäisin itseni ihan toiseen maailmaan. Ensimmäinen "oikea" suudelma oli paha pettymys, mutta siihen vaikutti varmasti eniten tukeva humalatilani!
Helena, 23
Ihmetystä ja ällötystä
– Taisin olla 13 vuoden kypsässä iässä. Parhaat kaverini olivat jo suukottelun konkareita. Kaikilla oli muutamaa vuotta vanhempi kaveri. Itse oli jo vuotta aikaisemmin alkanut olla hyvin huolissani kokemattomuudestani. Nuortenlehdissähän oli jo nuorempien huolestuneita tunnustuksia "Olen jo 11 enkä ole vielä koskaan suudellut. Mikä minussa on vikana, kun kukaan ei tunnu olevan oikeasti kiinnostunut?" Syntymäpäiväni kaverini tarjosivat hampurilaiset. Lähipöydässä oli puolituttu, puolihumalainen poikaporukka. Illan mittaan siirryimme samaan pöytään ja sieltä norkoilemaan läheiseen leikkipuistoon, ja kun kaikki muutkin tuntuivat istuvan pareittain, rupesin silmäpeliin vieressäni istuvan pojan kanssa. Vailla sen suurempia tunteita ja ihan uteliaisuudesta suostuin vastaamaan hänen lähestymisyrityksiinsä. Olihan se niin coolia!
Suuteleminen suu auki tuntui kummalliselta. Sisälläni ikään kuin kiersi ja kaiversi mahanpohjasta kurkkuun. Vähän niin kuin nälkä joka ei ollut nälkää. Ja miksei kukaan ollut kertonut minulle, että pojan terävä kieli kiertäisi hampaillani kuin mikäkin hammastikku? Yh, ällöä. En silloin tajunnut, että jokainen suudelma ja suutelija olisi omanlaisensa tai että voisin jopa itse määrätä, millaisia suudelmia tahdoin ottaa tai antaa. Tapasimme sen jälkeen muodon vuoksi vielä pari kertaa, mutta ei varmaan ollut sitä oikeanlaista kemiaa mukana, vaikka sitä suutelemistakin harjoiteltiin lisää.
Carita, 30
– Ihmettelin ensimmäisellä kerralla sitä. miten märkää puuhaa suuteleminen on. Periaatteessa se oli minusta kivaa, mutta eikö vähempikin sylki olisi riittänyt…? Sittemmin tajusin, että sekin kuuluu asiaan, mutta yhä edelleen suosikkini on sellainen kuivempi suukottelumuoto, en oikein jaksa innostua siitä, että poika nielee minulta melkein koko pään.
Pia, 20
”Sweet…20…and never been kissed?”
– Suutelemisesta ja suutelemattomuudesta saa aikamoisen ilkeilyaseen. Ensimmäisessä työpaikassani meillä oli tapana kiusata yhtä pyrkyriä, joka pyrki pomottelemaan. Tiesin, ettei hän ollut aikuisenakaan vielä koskaan seurustellut kenenkään kanssa. Kerran jutellessamme kävi ilmi, että hän oli niitä harvoja, joilla ei ollut koskaan ollut kosketus- ja pisaratartuntana saatavaa yskänrokkoa. Ihmettelin ääneen isossa seurassa, miten hän saattoikin olla niin onnekas, ettei ollut saanut rakkulaa edes keneltäkään suukottelukumppaneistaan. Häijyä kyllä, mutta nautiskelin kun näin hänen lehahtavan kirkkaanpunaiseksi. Halusin alleviivata ja tehdä kaikille tiettäväksi, ettei kukaan ollut häntä halunnut.
Tiina, 41
Haitallista nenäkkyyttä
– Ensimmäiseen poikaystävääni olin hurjan rakastunut. Olisin kiivennyt vaikka perä edellä puuhun, jos hän olisi pyytänyt. Suudelmamme olivat mielestäni täydellisiä ensimmäisestä hapuilevasta nokkasusta alkaen. Muistan siitä yksityiskohtana sivulle litistyvän nenäni. Sattui!
Johanna, 48
– Nuortenlehtien popparipalstoilla kysellään aina ensimmäisestä suudelmasta, kai se sitten on jotenkin värisyttävää. Saduissa suudelmalla voi muuttaa sammakon prinssiksi tai jopa herättää kuolleista (?) niin kuin Lumikin. Omalta kohdaltani koko homma meinasi mennä pipariksi, kun mietin kuumeisesti – sitä ennen, sen jälkeen ja sen aikana – mihin nenä pannaan! En kehdannut kysyä sitä keneltäkään, mutta kysymys pomppii häiritsevänä mieleeni koko ensisuudelman ajan. Olikohan nenäni oikeassa paikassa vai nauroiko poika minulle nyt salaa, kun olin paljastanut kokemattomuuteni ja työnsin nenäni kirjaimellisesti väärään paikkaan? Painoiko se häntä tai kutittiko? Saisinko enää ikinä toista tilaisuutta?
Olin silloin jo miltei 15-vuotias, ja kun poika ei enää juuri soitellut tai muutenkaan halunnut tavata, luulin ihan tosissani, että se johtui siitä nenästä…
Saija-Maria, 33
Teksti: Hanna Myllys
Kuvat: Shutterstock