Miten saada puutarha kukoistamaan kuivilla kesäkeleillä? Katso asiantuntijan vinkit.Runsaat määrät lehtokotiloita saavat puutarhassa aikaan ikävää jälkeä. Yksi keino vähentää kantaa on kerätä kotiloita ja tappaa ne – mutta miten?
Eini Kivelä on törmännyt kotipihallaan samaan ongelmaan kuin moni muu eteläisessä Suomessa asuva. Hänen pihansa ja naapurustonsa ovat vallanneet lehtokotilot, jotka tuntuvat lisääntyvän räjähdysmäisesti.
– Kaikki puutarhan kasvit ja vihannekset ovat joko niiden syömiä tai niiden limassa tai ulosteessa, Kivelä kertoo.
Itse syylliset ovat onnistuneet pysymään pääasiassa piilossa. Vasta sateen jälkeen lehtokotiloita ilmestyy pilvin pimein. Kivelän pihalla kotiloiden mielipaikkoja ovat marjapensaat sekä lehtikompostori.
Eräänä toukokuisena päivänä Kivelä poimi marjojen sijaan pihaltaan lehtokotiloita. Puoli pihaa läpikäytyään saaliina oli puoli ämpärillistä kotiloita. Urakan jälkeen hän alkoi miettimään, miten lehtokotelot pitäisi hävittää.
Ennen tappamisneuvoja hiukan asiaa lehtokotiloista.
Lehtokotilot ovat lehtomaisilla rehevillä alueilla viihtyviä nilviäisiä. Ne pitävät kosteasta kasvillisuudesta ja herkuttelevat etenkin pehmeälehtisillä kasveilla, kuten kuunliljoilla ja nauhuksilla.
Lehtokotilot ovat Suomessa alkuperäislaji ja osa luonnon monimuotoisuuta, biologi Leena Luoto muistuttaa. Kotiloiden kuoret ovat esimerkiksi tärkeä linnunmunien kuorten rakennusaine.
Paikka paikoin runsas lehtokotilokanta aiheuttaa kuitenkin päänvaivaa puutarhureille.
– Poistaminen pitää suhteuttaa populaation määrään. Runsas kotilomäärä saa aikaan tuhoja puutarhassa, Luoto sanoo.
Etanan ja kotilon ero
Arkikielessä kotilot ja etanat menevät usein sekaisin, vaikka nilviäisillä on eroa. Etana on aina kotilo, mutta kotilo ei ole aina etana.
Kotiloille tyypillistä on kierteinen kalkkikuori. Etanoiden kotilo on surkastunut.
Esimerkiksi ravintona käytettävät etanat ovat useimmiten kuorellisia kotiloita.
Lehtokotiloista eroon pääseminen ei ole yhdestä keinosta kiinni eikä kannan vähentäminen voi perustua pelkästään kotiloiden keräämiseen.
Luoto sanoo, että luonnonmukaiseen puutarhanhoitoon sopii rautafosfaattirakeiden ripotteleminen vaarassa olevien kasvien juurelle. Kastelurytmiä kannattaa muuttaa siten, että kuivina päivinä kasvit kastelee vain aamuisin.
Sen sijaan tuhkan tai kalkin levittäminen pihalle ei lehtokotiloita haittaa – itse asiassa ne vain parantavat nilviäisten elinoloja. Myös kuorikatteen vähentäminen pihalla hillitsee kotilokantaa.
Pihalle ilmestyneiden lehtokotiloiden kerääminen on yksi torjuntatoimi. Kotiloiden keräämisen jälkeen ne hävitetään. Luoto suosittelee kotiloiden keittämistä koko ajan kiehuvassa vedessä.
– Se on nopea kuolema, jos vesi on kuumaa.
Kiehauttamisen jälkeen kotilojen ruumiit ja keitinveden voi kierrättää biojätteenä. Veteen ei tule sekoittaa etikkaa, joka luontoon päätyessään tuhoaa maaperän pieneliöitä.
– Jos suree lehtokotilon kuoleman hitautta, kannattaa miettiä, miten maaperän eliöt kituvat, kun niitä alkaa etikalla tuhota, Luoto sanoo.
Kulinaristit voivat valmistaa lehtokotiloista myös maittavan aterian. Nappaa ohje tästä!
1:56
