Ehjäksi eron jälkeen – voiko yhden naisen tarina auttaa muitakin selviytymään avioerosta?

Kun Heli Thorén, 34, erosi aviomiehestään 14 vuotta kestäneen suhteen jälkeen, hän alkoi kirjoittaa tuntemuksiaan, ajatuksiaan ja arkeaan paperille. Jo ensimmäisten sivujen aikana hänelle iski tunne, että tästä syntyy kirja.

Ehjäksi – Kertomus hyvästä erosta on Thorénin omiin päiväkirjamerkintöihin nojautuva teos, joka kertoo ensimmäisestä vuodesta eron jälkeen. Self help -oppaan ja romaanin yhdistelmässä minäkertoja käy häpeilemättä läpi kokemiaan surun, vihan ja helpotuksen tunteita. Nimiä on vaihdettu, kaikkia henkilöllisyyksiä ei paljasteta, tapaamispaikkoja on rukattu, mutta tunteet ovat täyttä totta.

Ensimmäisenä mieleen muistuu Anna-Leena Härkösen teos Loppuunkäsitelty (2005), joka oli kirjailijan omakohtainen, kantaa-ottava selviytymistarina hänen pikkusiskonsa itsemurhasta. Teos pohjautui Härkösen surupäiväkirjaan.

Kahden lapsen äiti Thorén puolestaan antoi kasvot sille, miltä eroaminen tuntuu, ja millaisia tunnemyrskyjä juuri eronnut ihminen  käykään läpi. Osittain tästä syystä kirjan kirjoittaminen omilla kasvoilla nolotti – se meni niin ihon alle.

– Alkuun hävetti, nolotti, mutta sitten tein konkreettisen päätöksen, etten mieti häpeää. Eron kokee niin moni, mikä monia myös nolottaa. Kollektiivinen, yksi iso häpeäminen pienenee, kun joku puhuu näistä asioista ääneen, Thorén pohtii pidellen käsissään höyryävää teemukia. Pöydän alla heiluvat jalat, keltaiset lenkkarit.

Hetkinen, miksi eroaminen, siitä puhuminen vai kirjoittaminen, voi tuntua nololta?

"Voin laskea yhden käden sormin ne aamut, kun en ole tuntenut kipua ensimmäisenä. Niinä aamuina olen herännyt hyvällä mielellä ja raskas, kipeä viitta on laskeutunut päälleni vasta hampaita harjatessani. Olen katsonut peiliin ja muistanut, missä tilanteessa elän: Olen yksin. Olen ilman häntä."

Ote teoksesta Ehjäksi – Kertomus hyvästä erosta.

Nolous kumpuaa tunteista, joita eroaminen tuo mukanaan. Olen epäonnistunut. Yksinäinen. Vihainen. Ehkäpä jopa raivotar, jonka suusta pääsee sammakoita.

Se selvisi myös, kun Thorén teki taustatutkimusta aiheesta. Hän haastatteli viittäkymmentä eron kokenutta ihmistä, naisia ja miehiä.

– Tein taustahaastattelua, koska halusin tutkia eroa laajemmin, ja sain nähdä, etten ole yksin näiden kokemuksien kanssa. Helpotti, kun tajusi, että herranjesta, todella monet ovat kokeneet täysin samoja tuntemuksia. Koin, että ne tarinat toivat vahvuutta ja varmuutta tehdä tuota kirjaa.

Ehjäksi-teoksen kuvataankin antavan sydänsurua potevalle niin vertaistukea kuin myös voimaa sekä uskoa siihen, että kaikesta selviää.

– Kyllä se on vertaistuen voimaa, ettet tunne itseäsi oudoksi, hulluksi tai yksinäiseksi, vaan kuulut johonkin joukkoon – oli se sitten eroavien, ahdistuneiden joukkoon. Se tuntuu hyvältä, Thorén pohtii.

Miksi olo on niin kurja?

Eroaminen on elämänmuutos, joka voi tuoda mukanaan epävarmuutta, vihaa, surua, mutta myös huojennusta. Siltikin olo voi olla kurja.

Heli Thorén myöntää, eroaminen oli pelottava hyppy tuntemattomaan. MTV Lifestyle

– Uskon, että se kurja olo liittyy siihen, ettei itse riitä. Ajatus, etten ollut tarpeeksi, tai minä olin se, joka ei saanut tätä suhdetta toimimaan. On tärkeää tajuta, ettei se kaikki ole kiinni sinusta: olet juuri niin ihana ja täydellinen sellaisena kuin olet, Thorén kuvailee.

Myös vihantunteet voivat nousta pintaan, ja ne voivat mennä ja tulla, tulla ja mennä.

"Makaan peittoon kietoutuneena koko päivän. Yritän nukkua, mutta itkukohtaus vyöryy ylitseni juuri, kun olen vaipumassa uneen.

Tuijotan ulos ikkunasta ja rintaani korventaa. Tunnen samaan aikaan surua, vihaa ja ikävää. Kaikki tunteet pyörivät valtavana vyyhtinä sisälläni. En pysty helpottamaan oloani millään."

Ote teoksesta Ehjäksi – Kertomus hyvästä erosta.

– Uskon, että viha kuuluu eroon, aina. Viha on tietyllä tavalla irti päästävä voima. Teini-iässä ollaan vihaisia äidille, kun yritetään kasvaa omaksi itsekseen.

Erossa on vähän samanlaisia piirteitä: siinä joutuu kasvamaan uudelleen.

– Itselläni vihaa ei ollut paljon eikä vihantunnetta kestänyt pitkään, mutta oli se silti hyvinkin voimakasta.  Terapeuttini sanoi hyvin, että suru polttaa vihaa. Jos uskallat todella surra, vihantunne palaa. Olin todella pitkään todella surullinen – ja olen sitä tavallaan edelleen.

Thorén onkin puhunut aiemmissakin haastatteluissa terapiasta avoimesti. Hän suosittelee sitä yhdeksi välineeksi erosta toipumiseen.

– Vaikka ei olisikaan mitään hätää, terapia avaa niin paljon portteja omaan itseensä, kohti syvällisempää ja merkityksellisempää elämää. Se ei ole hullun merkki, että päässä jokin vinksallaan tai että sinulla pitäisi olla maailman isoin kriisi meneillään. Terapia on voimavara arjessa, monellakin tavalla.

Toimittaja-kirjailija kokeekin, että terapiassa käyminen on ollut tärkeä osa eron käsittelyä.

– Me olemme todella kovia lääkitsemään huonoa oloa alkoholilla tai masennuslääkkeillä. Mielestäni elämänkriisejä ei koskaan pitäisi lääkitä. Pitää uskaltaa ishtahtaa itsensä kanssa alas ja alkaa työstämään näitä tunteita. Se on haastavaa ilman ammattiapua.

Miten ehjäksi?

Miten sitten ihminen tulee ehjäksi eron jälkeen?

Sekin on osa kasvutarinaa.

–  Sen kautta, että löytää itsensä. Löytää rakkauden sieltä omasta itsestä. Ja tajuaa, että voi tuntea vastarakastuneen onnenhuumaa ihan itsensä kanssa, Thorén hymyilee.

Avioerosta nyt on kulunut puolitoista vuotta. Suruprosessi on edelleen kesken, mutta se on tuonut myös mukanaan paljon hyvää. Myös ystävien ja läheisten merkitys on korostunut, mutta se kaikista tärkein ihminen katsoo peilistä takaisin.

– Hyvää eroa tehdessä itse on se tärkein kumppani. Pitää antaa itselle luvan surra, olla vihainen, olla romuna. Suo niitä tunteita itsellesi. Jos en olisi käynyt eron aiheuttamia tunteita läpi, elämäni ei olisi näin täysinäistä mitä se nyt on.

Jään miettimään eroamisen vaikeutta, siitä aiheutuvaa surua ja epätoivoa vielä seuraavanakin päivänä kohtaamisemme jälkeen. Mistä sitä löytäisi voimia ja uskallusta aloittaa alusta, päästää menneestä irti, ja uskoa siihen, että kaikki kääntyy vielä parhain päin?

Voi kun siihen saisi jonkin merkin.

Olen juuri jäämässä illansuussa pois ratikasta pää painuksissa näiden mietteiden kanssa, kun näen silmieni edessä kadehdittavan kauniit lenkkarit. Nostan katseeni maasta ja näen edessäni lempeän, onnea hehkuvan naisen, joka tervehtii ja hymyilee minulle. Sattumoisin Heli Thorén on astumassa reippain askelin siihen raitiovaunuun, josta minä olen juuri jäämässä.

Heli Thorén antoi kasvot eroamiselle. Ja onneksi ne kasvot hymyilevät.

VIDEO: Heli Thorénin täsmävinkit erosta selviämisseen