Hallitus lääkitsee ensi vuonna koronakriisiä, mutta ei vielä anna vastauksia miten jättimäinen velkalasku maksetaan, kirjoittaa MTV Uutisten yhteiskuntatoimituksen päällikkö Eeva Lehtimäki.
Hallitus pusersi kolmessa päivässä kasaan koronakriisin tuoksuisen budjettiesityksen ensi vuodelle. Esitys on alijäämäinen peräti 10,8 miljardia euroa, mutta kunnille, yrityksille ja sairaanhoitopiireille korvattavilla akuuteilla koronamenoilla voidaan perustella kovaa velkaantumistahtia, tämän kerran.
Pelkästään koronatesteihin hallitus varasi 1,4 miljardia euroa ensi vuodelle.
Näin olisi joutunut tekemään myös oppositio, vaikka se muuta väittää. Myös koronan kuristama Eurooppa tekee samaa, eikä Suomi ole edes pahimmasta päästä.
Kun maa käytännössä lähes pysähtyi keväällä, siitä tulee rumaa jälkeä.
Siinä olikin tämän kommentin positiivinen osuus.
Ovatko työllisyyskeinot riittäviä ja uskottavia?
Hallitus nosti työllisyystavoitteen 80 000:een aiemman 60 000 sijaan. Budjettiriihessä esiteltiin keinovalikoima, jolla tavoitellaan ensi vaiheessa jopa 36 000 lisätyöllistä viimeistään vuosikymmenen loppuun mennessä. Paino on sanalla tavoitellaan.
Keinojen tehosta ja toteutumisesta varmasti kiistellään lähiviikot railakkaasti.
Tästä ensimmäisestä potista merkittävin osa eli jopa 12 000 pitäisi saada kohentamalla yli 55-vuotiaiden työllisyyttä. Asia lykättiin pohdittavaksi työmarkkinapöytään ja ehdotuksia hallitus odottaa marraskuun loppuun mennessä mm. eläkeputken kohtalosta.
En usko, että aikataulu pitää.
Hallitus uhittelee tekevänsä itse ratkaisut, jos järjestöillä sukset menevät ristiin tai keinovalikoima ei tuo tavoiteltua kohennusta työllisyyteen. Se uskallus mitataaan sitten.
Aikataulua suurempi ongelma on työmarkkinajärjestöjen välinen ilmapiiri. Syksyn ja talven palkkaneuvottelujen aikana jo näkyi, että keskinäinen luottamus on heikoissa kantimissa.
Koronan pahimman vaiheen jälkeen erityisesti sosiaalisen median ulostuloja seuraamalla on voinut vain huokaista että ovatko työmarkkinaherrat ja yrityspomot tulleet hulluiksi. Yhden sortin pohjanoteeraus oli STTK:n puheenjohtajan Antti Palolan Twiitti Nesteen Naantalin jalostamon lakkauttamisesta ja yt:stä.
–Näyttää siltä, että yritysten viimeaikaiset ilmoitukset ja erityisesti niiden ajoitukset tuotantolaitosten sulkemisesta on osa elinkeinoelämän ja niiden järjestöjen ulkoparlamentaarista oppositiopolitiikkaa pmi @MarinSanna hallitusta vastaan.
Palola pyysi nopeasti twiittiään anteeksi.
Lähtökohta neuvotteluille ei ole siis kummoinen.
Työllisyystavoite karkaa
Tavoite vanhempien työntekijöiden työllisyyden kohentamiseksi on tärkeä ja hyvä. Mutta samaan aikaan Kaipolat, Finnairit, Naantalit ja todennäköisesti muut kurjat talousuutiset kasvattavat joukkoa, joka jää vaille työtä. Ja usein kilometritehtaalle lähtevä henkilö on kalliimpi vanhempi työntekijä, varsinkin jos mahdollisuus eläkeputkeen häämöttää.
Eli kauas pilvet karkaavat ja samalla työllisyystavoite jo syksyn ja alkuvuoden aikana, jos talous ja erityisesti vienti eivät lähde vetämään.
Hallitus siirsi työmarkkinajärjestöjen jatkovalmisteluun myös mahdollisuuden lisätä paikallista sopimista. Se auttaisi turbulenssiin joutuneita yrityksiä reagoimaan nopeasti kysynnän vaihteluihin, jotta työpaikat voidaan säilyttää.
Tämä työ kariutui jo kertaalleen hallituksen asettamassa työryhmässä ennen budjettiriihtä ja työryhmän sisältä loppuraporttia luonnehdittiin odotetuksi mahalaskuksi.
Nyt otetaan vielä uusi yritys ja aikaa on ensi vuoden maaliskuun alkuun. Kiista kilpistyy siihen, pitääkö jokaisella työpaikalla olla luottamushenkilö neuvottelemassa henkilöstön puolesta. Paikallista sopimista on puolestaan vaikea markkinoida työntekijöille, jos se lähinnä tarkoittaa työehtojen heikennyksiä.
En laskisi paljon tämän työryhmän varaan.
Kestävyystiekartta ranskalaisin viivoin
Hallituksen työllisyystavoite on keskeinen osa hallituksen vielä haperonoloista suunnitelmaa talouden tervehdyttämisestä ja velkaantumisen taittamisesta. Paperilla on muodikkaan dynaaminen nimi eli Kestävyystiekartta.
Budjettiriihen tiedotteen liitteenä oleva suunnitelma on vielä paljolti ranskalaisia viivoja. Vuosikymmenen loppuun mennessä julkisen talouden vajetta pitäisi kuroa umpeen viiden miljardin edestä.
Hallituksen mukaan työllisyystoimilla eli 80 000 todennetulla uudella työllisellä voitaisiin vajeesta kattaa peräti kaksi miljardia. Siksi työllisyystoimien onnistumien on avainasemassa. Ja kestävyyssuunnitelma hataralla pohjalla, jos talous sukeltaa.
Mielenkiintoista on myös se, että soteuudistuksen varaan ei paljon lasketa. Nyt suunnitellun rahoitusmallin mahdollisuudet hillitä kustannusten kasvua vuoteen 2029 mennessä ovat vain 500 miljoonaa, paperissa todetaan.
Pääministerin ja valtiovarainministerin mukaan nyt on elvytyksen aika ja mahdollista sopeutusta tehdään vasta aikaisintaan vuonna 2022. Sitä ennen käydään ensi keväänä kuntavaalit ja kevään 2023 eduskuntavaalit tulevat nekin yllättävän nopeasti.
Vaalien läheisyys ei tunnetusti kannusta istuvia hallituksia ikäviin päätöksiin eli veronkorotuksiin ja menoleikkauksiin, jos julkinen talous sakkaa edelleen.
Väki vanhenee, lapsia syntyy vähän, veronmaksajien määrä supistuu ja nurkan takana voi vaania taas uusi kriisi. Joten monopolilaudalla pitäisi olla pelimerkkejä.
Väistämättä siis näyttää siltä, että hallitus tekee tiekarttoja, toivoo parasta, mutta laskun maksavat seuraavat hallitukset.
Mutta edestään löytää sen, minkä taakseen jättää. Osa nykyisistä hallituspuolueista joutuu vielä miettimään jaettavien miljardien sijaan saksittavia miljardeja, jos kansa äänestää ne jatkokausille.