Eeva Lehtimäen kommentti: Viisikko seikkailee – kadonneen kestävyystiekartan arvoitus

–Näyttää siltä, että yritysten viimeaikaiset ilmoitukset ja erityisesti niiden ajoitukset tuotantolaitosten sulkemisesta on osa elinkeinoelämän ja niiden järjestöjen ulkoparlamentaarista oppositiopolitiikkaa pmi @MarinSanna hallitusta vastaan.

Palola pyysi nopeasti twiittiään anteeksi.

Lähtökohta neuvotteluille ei ole siis kummoinen.

Työllisyystavoite karkaa 

Tavoite vanhempien työntekijöiden työllisyyden kohentamiseksi on tärkeä ja hyvä. Mutta samaan aikaan Kaipolat, Finnairit, Naantalit ja todennäköisesti muut kurjat talousuutiset kasvattavat joukkoa, joka jää vaille työtä. Ja usein kilometritehtaalle lähtevä henkilö on kalliimpi vanhempi työntekijä, varsinkin jos mahdollisuus eläkeputkeen häämöttää.

Eli kauas pilvet karkaavat ja samalla työllisyystavoite jo syksyn ja alkuvuoden aikana, jos talous ja erityisesti vienti eivät lähde vetämään. 

Hallitus siirsi työmarkkinajärjestöjen jatkovalmisteluun myös mahdollisuuden lisätä paikallista sopimista. Se auttaisi turbulenssiin joutuneita yrityksiä reagoimaan nopeasti kysynnän vaihteluihin, jotta työpaikat voidaan säilyttää.

Tämä työ kariutui jo kertaalleen hallituksen asettamassa työryhmässä ennen budjettiriihtä ja työryhmän sisältä loppuraporttia luonnehdittiin odotetuksi mahalaskuksi.

Nyt otetaan vielä uusi yritys ja aikaa on ensi vuoden maaliskuun alkuun. Kiista kilpistyy siihen, pitääkö jokaisella työpaikalla olla luottamushenkilö neuvottelemassa henkilöstön puolesta. Paikallista sopimista on puolestaan vaikea markkinoida työntekijöille, jos se lähinnä tarkoittaa työehtojen heikennyksiä.

En laskisi paljon tämän työryhmän varaan.

Kestävyystiekartta ranskalaisin viivoin

Hallituksen työllisyystavoite on keskeinen osa hallituksen vielä haperonoloista suunnitelmaa talouden tervehdyttämisestä ja velkaantumisen taittamisesta. Paperilla on muodikkaan dynaaminen nimi eli Kestävyystiekartta. 

Budjettiriihen tiedotteen liitteenä oleva suunnitelma on vielä paljolti ranskalaisia viivoja. Vuosikymmenen loppuun mennessä julkisen talouden vajetta pitäisi kuroa umpeen viiden miljardin edestä.

Hallituksen mukaan työllisyystoimilla eli 80 000 todennetulla uudella työllisellä voitaisiin vajeesta kattaa peräti kaksi miljardia. Siksi työllisyystoimien onnistumien on avainasemassa. Ja kestävyyssuunnitelma hataralla pohjalla, jos talous sukeltaa. 

Mielenkiintoista on myös se, että soteuudistuksen varaan ei paljon lasketa. Nyt suunnitellun rahoitusmallin mahdollisuudet hillitä kustannusten kasvua vuoteen 2029 mennessä ovat vain 500 miljoonaa, paperissa todetaan. 

Pääministerin ja valtiovarainministerin mukaan nyt on elvytyksen aika ja mahdollista sopeutusta tehdään vasta aikaisintaan vuonna 2022. Sitä ennen käydään ensi keväänä kuntavaalit ja kevään 2023 eduskuntavaalit tulevat nekin yllättävän nopeasti.

Vaalien läheisyys ei tunnetusti kannusta istuvia hallituksia ikäviin päätöksiin eli veronkorotuksiin ja menoleikkauksiin, jos julkinen talous sakkaa edelleen.

Väki vanhenee, lapsia syntyy vähän, veronmaksajien määrä supistuu ja nurkan takana voi vaania taas uusi kriisi. Joten monopolilaudalla pitäisi olla pelimerkkejä. 

Väistämättä siis näyttää siltä, että hallitus tekee tiekarttoja, toivoo parasta, mutta laskun maksavat seuraavat hallitukset.

Mutta edestään löytää sen, minkä taakseen jättää. Osa nykyisistä hallituspuolueista joutuu vielä miettimään jaettavien miljardien sijaan saksittavia miljardeja, jos kansa äänestää ne jatkokausille.