Timo Miettinen: Demokratian aika (Teos 2024). 271 s.
Eurooppalaisen filosofian, politiikan ja aatehistorian tutkijan Timo Miettisen kirja on ilman alaotsikkoa. Niihin tottunut lukija voi olla hämmentynyt. Mitä tämä oikein on? Mihin hän haluaa lukijaansa viedä?
Miettisen pohdiskelun ydin on kirjan tittelissä: aika.
Suurelle osalle meistä länsimaissa on itsestään selvää - niin ettei sitä tarvitse edes ajatella - että elämme ajassa, missä jumalat tai monoteistinen Jumala eivät ole eivätkä määritä aikaa ja hääri tekojen taustalla. Toisin sanoen, ei ole ikuista ajattomuutta, missä ihminen elää, tekee ja kuolee ilman käsitystä ja tahtoa siitä, että voi lopulta vaikuttaa pysyvästi aikaan ja yhteisöönsä, ja viedä asioita eteenpäin.
Miettinen johdannossaan asettaa tehtäväkseen demokratian selittämisen ”ajallisena ideana”.
Kirja ei leiju vain ideoiden pilvissä. Miettinen kytkee eri filosofien, kirkonmiesten, poliitikkojen ja kirjailijoiden (etupäässä miehiä, ja jotkut monessa näissä rooleissa) poliittisia ajatuksia ja käsityksiä yhteiskunnallisiin, taloudellisiin ja teknologisiin murroksiin, ja näiden vaikutuksia aatteisiin ja niiden muokkaajiin.
Syklinen aika on murtunut
Saranakohdaksi antiikista periytyvän ajan syklisyyden murtumiselle ja hajoamiselle Miettinen näkee 1500-luvun, kun renessanssin humanismin myötä elävä ihminen askelsi ajan valokeilaan. näki suurena ja yhtenä ensimmäisistä, totuutta alettiin pohtia ja siihen vaikuttaa uskonnon ja moraalin sijasta ihmisten välisenä toimintana.