USA 2013. Ohjaus: Jean-Marc Vallée. Käsikirjoitus: Craig Borten ja Melisa Wallack. Tuotanto: Robbie Brenner, Rachel Winter. Kuvaus: Yves Bélanger. Leikkaus: Martin Pensa, Jean-Marc Vallée. Pääosissa: Matthew McConaughey, Jennifer Garner, Jared Leto, Griffin Dunne. Kesto: 117 min.
1980-luku muistetaan mm. toppaliivien, lumipestyjen farkkujen ja olkatoppausten aikakautena, jolloin televisiosta katseltiin kilvan Dallasia ja Dynastiaa. Viimemainittu hätkähdytti vuoden 1984 kohtauksella, jossa elokuvalegenda Rock Hudson suuteli Linda Evansia. Kohu aiheutui pian julki tulleesta uutisesta, joka paljasti Hollywood-tähden sairastavan AIDSia.
Kanadanranskalaisen Jean-Marc Valléen (C.R.A.Z.Y.) ohjaaman Dallas Buyers Clubin (2013) alussa joukko teksasilaisia rodeojätkiä ihmettelee Hudson-paljastusta. Äänekkäin kaikista on sähkömies Ron Woodroof (Matthew McConaughey), juopotteleva punaniska ja häntäheikki.
Woodroof on ärsyttävä homofobinen jullikka, jonka terveydessä on jotain pahasti vialla. Sairaalakeikka paljastaa karun totuuden: Ron on itse HIV-positiivinen. Lääkäri ei anna toivoa vaan ainoastaan kuukauden elinaikaa. Diagnoosiin on helppo yhtyä, sillä Woodroof on pelkkää luuta ja nahkaa.
Dallas Buyers Club on Ron Woodroofin elämän tositapahtumiin perustuva tarina yhden miehen taistelusta aikaa ja amerikkalaisen lääketeollisuuden väärinkäytöksiä vastaan. Elokuvan nimi viittaa 1980-luvun puolivälissä eri puolille Yhdysvaltoja syntyneisiin yksityisiin ”klubeihin”, joiden tavoitteena oli hankkia AIDS-potilaille vaihtoehtolääkkeitä maan rajojen ulkopuolelta. Yrittäessään pelastaa oman henkensä Woodroof pistää pystyyn oman putiikin Dallasiin – rohkaisevin tuloksin.
FDA, Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkevirasto, iskee kapuloita Woodroofin toiminnan rattaisiin. Liukasliikkeistä kaveria taistelu tuulimyllyjä vastaan ei lannista, päinvastoin. Avukseen Ron löytää transseksuaalin narkomaanin (koskettava Jared Leto) ja ammattikuntansa virheitä häpeävän nuoren lääkärin Eve Saksin (säteilevän sympaattinen Jennifer Garner).
Hollywood-hunk Matthew McConaughey osoittaa Woodroofin roolissa venyvänsä paljon enempään kuin mitä hänestä on ehkä tähän mennessä arveltu. Viimeaikaiset merkit (Killer Joe, 2011; Mud, 2012) ovat toki jo puhuneet näyttelijän ilmaisuskaalan laajenemisen puolesta. Valléen elokuvan monisyisenä keskushenkilönä McConaughey on silti uransa tähän asti huikeimmassa vedossa.
Dallas Buyers Club on herkkävaistoinen ja älykäs elokuva miehestä, joka kaiken menetettyään ei suostu tyytymään tylyyn kohtaloon. Craig Bortenin ja Melisa Wallackin käsikirjoitus ansaitsee kaiken kiitoksen, sillä se ei silottele tai yksinkertaista ihmisiä ja heidän kohtaamisiaan. Woodroofin elämä ei ole mikään tippaa linssiin heruttava kasvutarina; viime kädessä kyse on henkiinjäämisen alkukantaisesta vietistä.
AIDS-elokuvaa ei äkkiseltään arvaisi hauskaksi, mutta Dallas Buyers Club on myös sitä mitä suurimmassa määrin. McConaughey pursuaa kesyttämätöntä kekseliäisyyttä ja elämänjanoa, joiden ansiosta hänen onnistuu lopulta kääntää melkein tilanne kuin tilanne omaksi edukseen.
Totuus yhteiskunnasta ja sen byrokraattisesta piittaamattomuudesta saattaa olla raadollinen, mutta yksilöiden voima kumpuaa heidän keskinäisestä yhteisymmärryksestään. Juuri siitä Valléen eheä, harvinaisen kypsä elokuva ammentaa energiansa – ennakkoluulottomasta ystävyydestä.
Teksti: Outi Heiskanen