Hurriganes-basistin syntymästä tulee huomenna kuluneeksi 50-vuotta.
1970-luvun Suomen kuuluisin Häkkinen ei edustanut autourheilua. Muusikko Christer Hugo "Cisse" Häkkinen (1951-1990) oli maamme tiukimman rocktrion Hurriganesin basisti. Rasvalettinen "Hugo del Monte" hoiti basistin tonttia Ganesissa yhtyeen koko aktiiviuran ajan 1971-1985. (Kuvassa vasemmalta oikealle: Albert Järvinen, Remu Aaltonen ja Cisse Häkkinen)
Vaikka kitaristit ympärillä vaihtuivat, Cisse säilytti asemansa bändijohtaja Remun luottomiehenä. Basistin esiintymisasuista legendaarisin oli tiikeritakki. Aikalaiset tapaavat luonnehtia Cisseä Ganes-ryhmän ilopilleriksi. Cisse antoi soittaessaankin aina kaikkensa, muistelee Hurriganesin klassikkoalbumin Roadrunnerin tuottaja Richard Stanley.
-Studiossa hän tapasi pitää jalkansa alla pientä tuolia, johon hän polki rytmiä. Kerran nauhoituksen jälkeen huomasin tuolin menneen rikki - hänen jalkansa oli mennyt sen läpi. Ja se oli ihan hidas biisi, nauraa Stanley. Juuri Cisse oli Stanleyn yhteyshenkilö bändissä, koska Remu ei osannut englantia eikä Albertkaan niin paljon.
Ensi lauantaina Helsingin Tavastia-klubilla pidetään Cissen muistokonsertti, jossa esiintyy kaksi tribuuttikokoonpanoa. Helsinkiläinen Teendreams-yhtye esittää Cissen tunnetuimpia tulkintoja ja vierailevana solistina lavalle kampeaa Remu. Hurriganes-tuotantoa esittää Cissen basistipojan Sami Häkkisen trio Madison.
Ganesin ainoa soolokultalevy
Remun tapaan Cissekään ei ollut instrumenttinsa taitajana suoranainen virtuoosi. Parivaljakon koreilematon peruskomppi muodosti Ganesille kuitenkin omintakeisen, tanakan soundipohjan. Kaksikkoa yhdisti myös huumori. Remu on esimerkiksi kertonut laulaneensa puolituhmuuksia Red River Rock -biisin (1974) loppuvärssyksi hauskuuttaakseen Cisseä. Remun keksimä siansaksainen levynnimi Tsugu Way oli taas Cissen määritelmän mukaan "Hurriganesin omaa portugalia".