Vantaan Matarissa on reilun viikon ajan kuvattu elokuvaa Suomi-punkin vaiheista. Mukana on monen ikäisiä punkkareita.
Kokeneimmasta päästä ovat Kohu-63- ja Riistetyt-yhtyeiden tekijät. He ovat kiertäneet soittamassa punkkia eri puolilla maailmaa, kuten Etelä-Amerikassa.
– Brasiliassa yleisö laulaa suomea, sanoo Riistettyjen laulaja Lazze.
– Kappaleet ovat levinneet sinne aikoja sitten, joskus 1980-luvun alusta. Silloin kirjoiteltiin kirjeitä ja läheteltiin c-kasetteja. Kai ne on sitä kautta menneet.
Tätä punk-kulttuuria yritetään ylläpitää myös Vantaan Matarin punk-leirillä. Dokumenttielokuvan kuvaamisen lisäksi punkkarit tekevät itse lehteä, t-paitoja, rintamerkkejä ja tietysti musiikkia. Samalla vanhempien punkkareiden tulee jaettua nuoremmille tietoa kokemuksen syvällä rintaäänellä.
Tamperelaisen Kohu-63:n laulaja Lättä on keikkaillut kymmeniä vuosia.
– Ei kai sitä ny vaihtamaan lähtisi! On nähnyt paljon ja tutustunut helkutisti uusiin ihmisiin, Lättä sanoo.
Hänelle matkoilta on jäänyt mieleen eräs kohtaaminen New Yorkin Manhattanilla. Siellä hyppäsi taksista kaksi miestä - toinen venezuelalainen, toinen kolumbialainen - ja alkoi laulaa Lätälle Kohu-63:n kappaletta Paavola.
– Ja ne halaa mua. En oo ikinä nähnytkään tyyppejä, niin ne laulaa mun biisiä siinä, Lättä muistelee.
– Sitten ne veivät meidät Bronxiin, tarjosivat ateriat ja yöpaikat. Heille se oli kunnia-asia.
Elokuvan ohjaavat ja käsikirjoittajat Kristian Karvonen ja Mika Saastamoinen. Heille on tärkeää näyttää, että punk tosiaan elää.
– Ei haluttu näyttää, että punk on kuollut! Homma jatkuu! Uudet sukupolvet jatkavat. Vanhat eivät ole vielä tippuneet pois mutta uudet jatkavat, Saastamoinen sanoo.
Uutta punkkia kuullaan myös elokuvassa. Nuoret ja vanhat soittajat tekivät yhdessä elokuvan tunnuskappaleen.
– Kundithan eivät ole koskaan tavanneet toisiaan. Yhtäkkiä ne istuivat tuolla lattialla ja sitten sitä väännettiin. Kun rupesi kuuntelemaan tulosta, niin se toimi heti, Karvonen sanoo.