Liisa* on kärsinyt borrelioosista vuosikymmeniä. Vaikka hän joutui jättämään työnsä sairauden takia, itsesääli ja masennus eivät kuulu elämään.
Liisa alkoi kärsiä ensimmäisen kerran säryistä ja huimauksesta 1970-luvun lopulla. Epämääräiset kivut jatkuivat, ja kymmenen vuoden kuluttua poltto käsien ja niskan alueella muuttui hirveäksi.
– Kynä ei pysynyt kädessä. Nukuin öisin 5–6 tyynyn varassa liikkumatta. Kun liikahdin, kipu herätti heti, Liisa kertoo.
Oireiden lähteiksi paikannettiin yläraajoihin säteilevät hermojuurivauriot. Nainen oli ravannut jo aiemmin lääkäreillä tuloksetta. Tuohon aikaan borrelioosia ei vielä edes osattu epäillä.
– Kipu vaihteli ja aaltoili. Yhtenä päivänä jomotti vasenta jalkaa, toisena oikeaa kättä.
Liisa kärsi myös lievän kasvohalvauksen. Kun hänen tasapainonsa alkoi 1990-luvun alussa kävellessä pettää täysin, hänet tutkittiin tarkemmin. Kohdalle sattui lääkäri, joka tunsi borrelioosin. Verestä tutkittiin vasta-aineet ja tehtiin selkäydinpunktio.
Yli vuosikymmenen epätietoisuuden jälkeen tulokset tulivat: Liisa kärsi borrelioosista.
