Lintujen kannan- ja levinneisyyden vaihteluita seurataan laskennoilla ja kartoituksilla, joihin toivotaan havaintoja kaikilta.
Suomen pesimälinnusto tunnetaan verrattain hyvin, mutta lintujen levinneisyys ja runsaus ovat jatkuvassa muutoksessa. Näitä muutoksia selvitetään muun muassa vuodenvaihteessa käynnistyneen Lintuatlaksen avulla.
– Tuossa on mustakurkku-uikun pesä ihan polunvarressa, osoittaa Luonnontieteellisen keskusmuseon atlaskoordinaattori Heidi Björklund matkalla lintutornille.
Björklund on Luonnontieteellisen keskusmuseon ja BirdLife Suomen toteuttaman Lintuatlas-kartoituksen koordinaattori. Nelivuotinen hanke toteutetaan nyt Suomessa jo neljättä kertaa – ensimmäinen atlas koottiin jo vuosina 1974–79.
– Suomessa on jo kolme aiempaa atlaskartoitusta, joten meillä on hyvä materiaali verrata, miten linnustomme muuttuu. Tästä atlas kertoo aika hyvin, Björklund selittää.
Kansalaistieteen voimannäyte
– Lintuatlaksessa selvitetään Suomen pesimälinnuston levinneisyys ja pesinnän varmuus Suomessa, Björklund tiivistää.
Suomi on jaettu kartoituksessa 10 x 10 kilometrin ruutuihin, joista havaintoja kerätään. Lintuatlaksessa vapaaehtoisten lintuharrastajien havainnoilla on keskeinen rooli.
– Kuka tahansa voi ilmoittaa pesintään viittaavia havaintoja vaikkapa mökiltään tai pihaltaan, Björklund neuvoo.
Havaintolomakkeen voi täyttää Lintuatlaksen tai BirdLifen sivuilta, joista löytyy myös ohjeet täyttöön. Björklund painottaa, että jokainen havainto on arvokas.
Tuttu rääkyjä tehoseurannassa
Harrastajahavaintoja kaipaavia hankkeita on Suomessa muitakin. BirdLife Suomi nimeää Vuoden linnuksi lajin tai lajiparin, joka on vähentynyt, harvalukuinen tai esiintymiseltään puutteellisesti tunnettu.
Tänä vuonna Vuoden linnuiksi on valittu monelle tuttu naurulokki ja harvalukuisempi pikkulokki.
– Tehoseurannalla pyritään saamaan käsitys kannan koosta. Naurulokki on ilmeisesti taantunut, ja pikkulokista ei tarkkaan tiedetä, missä ne pesivät, Björklund kertoo.
Moni lintulaji taantunut
Kartoitushankkeiden myötä selviää, jos linnustossa tapahtuu merkittäviä muutoksia. Maaseutu- ja kosteikkoympäristön sekä vanhojen metsien lajit ovat etenkin taantuneet Suomessa.
– Esimerkiksi helmipöllö, ja peltoympäristön lajeista peltosirkku ovat taantuneet voimakkaasti, Björklund kertoo.
Suurimpia uhkia Suomen eliölajeille ovat elinympäristöjen väheneminen ja laadun heikkeneminen. Esimerkiksi peltolinnusto on kärsinyt maatalouden muutoksista, ja metsälajit vanhojen metsien ja lahopuun vähenemisestä.