USA 1998. Ohjaus: Joel Coen. Käsikirjoitus: Joel & Ethan Coen. Kuvaus: Roger Deakins, A.S.C, B.S.C. Leikkaus: Roderick Jaynes, Tricia Cooke. Lavastus: Rick Heinrichs. Musiikki: Carter Burwell. Tuotanto: Ethan Coen. Pääosissa: Jeff Bridges, John Goodman, Steve Buscemi, Julianne Moore, David Huddleston, Philip Seymour Hoffman, John Turturro, Ben Gazzara, Peter Stormare, Flea, Torsten Voges, Tara Reid, David Thewlis, Sam Elliott.
Coenin veljekset taivaltavat edelleen omia polkujaan amerikkalaisen elokuvakerronnan marginaalissa. Big Lebowski jakaa varmasti katsojat kompromissittomassa omaperäisyydessään ja koskettavan lumoavassa arjen ja fantasian sekoituksessaan. Elokuva on kerrassaan hieno näytös pienimuotoista tarinankuljetusta ja hienojakoista tajua yksityiskohdille ja ihmisluonteiden kirjolle.
Jeff Bridges on The Dude, taivaanrannan maalari, entinen aktivisti, nykyinen marihuanalla, valkovenäläisillä ja keilaamisella käyvä Jumalan prototyyppi. Mies joutuu yllättäen keskelle absurdia kidnappausdraamaa alamaailman ulossottomiesten erehtyessä henkilöstä ja kustessa Duden maton pilalle. Hänen keilakaverinsa Walter (Goodman) ja Donny (Buscemi) rohkaisevat miestä hankkimaan hyvitystä matostaan ja Dude marssiikin määrätietoisesti sen toisen Lebowskin puheille. Tarina polveilee tästä moneen suuntaan ja saamme tutustua outoihin nihilisteihin (Stormare, Flea, Voges), keilaaviin eksentrikkoihin (Turturro) ja moniin muihin Los Angelesin sulatusuunin lämpimäisiin.
Big Lebowskin tunnistaa vaivatta Coenien elokuvaksi; se on samaan aikaan sympaattinen, liikuttava, yllätyksellinen ja groteskin hauska. Kerronnallinen kokonaisuus ei kaarru välttämättä opaskirjojen terävien käännekohtien lailla, mutta pienet hienosti toisiinsa kietoutuvat ja polveilevat tarinansäikeet tuudittavat katsojan arkipäivän magiikkaan.
Näyttelijät ja heidän tulkitsemansa henkilöhahmot ovat nytkin kuten aina ennenkin Coenin veljesten perustava voimanlähde. Jeff Bridges ON The Dude, mies, joka kuljeksii virran ja tuulenvireiden vietävänä, rentoutuu kuunnellessaan keilailun mestaruuskisoja korvalappustereoista ja maksaa maitopurkin shekillä. Bridges ei yritä saada hahmoaan kehittymään sen kummemmin, Dude on samalla hertaa saamattomudeessaan ihanan ärsyttävä ja liikkuttavan symppis. Barton Finkissä loistanut John Goodman on jälleen kerran hienossa roolissa. Vietnamin sotaa sisällään kantava Walter on yhtä aikaa kotitarpeiksi sivistynyt spekuloija ja psykoottisesti käyttäytyvä runneltu veteraani. Steve Buscemi taas on entinen surffaaja, nyt keilaradan hiljainen, joka ei tahdo saada suunvuoroa, mikä on kaikkiaan mainio kontrasti miehen edelliseen Coen-osaan, taukoamatta lörpöttävään rikollisrääpäleeseen Fargossa.
Sivuosat, kaikkein lyhimmätkin pitävät myös sisällään luonnetta enemmän kuin monessa Hollywoodin liukuhihnatuotteessa yhteensä. John Turturron maaninen keilamies Jesus, nihilistien pomo Peter Stormare ja Philip Seymour Hoffmannin johtaja Lebowskin punasteleva hännysmies loistavat muiden mukana.
Coenin veljesten symbioottinen elokuvaliitto ei tuota pettymyksiä. Miesten valkokankaalla arki muuttuu elämää suuremmaksi ja elämykset löytyvät pienistä asioista. Big Lebowski on vuoden hienoimpia elokuvia.
Teksti: Jari Rantala
Kuvat: Scanbox Finland