Tapio Lehtisen Golden Globe Race -purjehduskilpailu (GGR) katkesi marraskuussa Asteria-veneen dramaattiseen uppoamiseen Intian valtameren ja Eteläisen jäämeren rajalla, ja aluksen mukana valtameren pohjaan meni Lauri Viidan esikoisrunokokoelman Betonimyllärin ensipainos vuodelta 1947.
Kotiin vihdoin päässyt Lehtinen, 64, piti tiistaina Helsingissä mediatapaamisen, jossa hän luki liikuttuneena Viidan runon Luominen Betonimylläri-kokoelmasta. Lehtinen kertoi pitkän yksinpurjehduksen aikana kokeneensa olevansa kuin aikakoneessa, kun seurana olivat lajina nykyihmistä vanhemmat albatrossit.
– Olen jo kauan sitten eronnut kirkosta ja olen agnostikko, mutta olen elämäuskovainen. Olen kiitollinen siitä pätkästä minkä Lehtinen on saanut elääkseen, Lehtinen sanoi.
Lehtinen muistutti valtamerten olevan maailman suurin hiilinielu ja vetosi "jokaisen ruuvin vääntämisen" puolesta.
– Jos minulla on pieni korsi, jonka voin raahata kekoon, se on lisätä tietoisuutta, turvata että maapallo siirtyy seuraaville sukupolville elinkelpoisessa kunnossa, Lehtinen sanoi.
Lehtinen oli mukana GGR-kisassa myös neljä vuotta sitten ja kuvasi merellä näkemiään muutoksia isoiksi ja surullisiksi.
– Tuntuu että Atlantti on kuolemassa käsiin. Lintujen, valaiden ja delfiinien määrä on vähentynyt. Näin Ranskasta uppoamiseen kolme kertaa delfiinejä, kun ennen niitä saattoi olla kolme kertaa vuorokaudessa. Valaita näin kaksi kertaa, niitäkin näki aiemmin vaikka kuinka paljon. Se on seurausta ryöstökalastuksesta ja ilmastonmuutoksen aiheuttamasta merten happamoitumisesta, Lehtinen sanoi.
Ei aikaa panikoida
Asterian uppoamisen syy jäänee ikuisiksi ajoiksi selvittämättä. Lehtinen kertoi havahtuneensa pamaukseen ja ajatelleensa, että kannella oli rikkoutunut jotain. Uppoamispaikka oli noin 830 kilometrin päässä Etelä-Afrikan Port Elizabethistä.