Edessä häämöttävä vappu on työn juhla, mutta entä, jos ei ole mitään, mitä juhlia? Suomeen muuttanut arkkitehti ei ole löytänyt töitä kuukausien työnhaun jälkeen. Vaikka työpanos ei kelvannut edes siivousfirmalle, mies ei ole lannistunut. Katkeroitumisen sijaan kokemus kasvattaa.
Antonio, 38, istuu pöytään syömään ruisleipää. Hän on juuri palannut arkkitehdeille suunnatusta seminaarista. Siellä hän oli luomassa verkostoja, etsimässä töitä. Antonio rohkaisi itsensä ja lähestyi suuren yrityksen toimitusjohtajaa.
– Tein parhaani ja pidin suomeksi pitchaus-puheeni. Mies sanoi, että olin hänelle ongelma, chileläistaustainen Antonio kertoo kulmiaan kysyvästi nostaen.
Toimitusjohtaja kysyi, haluaisiko Antonio hänen nimikirjoituksensa Antonion käsissä olevaan kirjaan. Antonio tarjosi kynää, mutta mies kaivoi esiin omansa, hutaisi sivulle signeerauksensa ja lähti pois.
Epäonnistunut yritys, jälleen.
Suomessa odotti pettymyt
Arkkitehdin koulutuksen saanut ja alalla työskennellyt Antonio muutti Suomeen helmikuussa.
Muuton syynä oli lupaava sähköpostikeskustelu erään arkkitehtifirman omistajan kanssa. Omistaja vaikutti kiinnostuneelta hankkimaan lisää työntekijöitä. Antonion taidoille saattaisi hyvinkin löytyä käyttöä.
– Ajattelin, että Suomeen muuttaminen olisi hyvä veto. Olen opiskellut täällä Muotoiluinstituutissa ja Aalto-yliopistossa. Osaan myös suomea ja tunnen kulttuurin, Antonio kertoo.
Arkkitehtifirman omistaja vaati saada keskustella Antonion kanssa kasvotusten, ja Antonio oli varma, että työpaikka irtoaisi. Olihan hänelle tarjottu useampaakin vaihtoehtoa kyseisestä firmasta. Antonio pakkasi vähäiset tavaransa ja muutti kertaheitolla Suomeen.
– Otin sataprosenttisen riskin, mutta olin varma mahdollisuuksistani ja hyvin positiivinen tulevaisuudesta.
Tapaaminen ei mennyt kuitenkaan odotetusti.
– Omistaja kertoi, että minun pitäisi vielä kehittyä ja ettei hän ollutkaan tällä hetkellä palkkaamassa ketään. Olin shokissa, Antonio kertoo.
Hylkääminen toisensa perään
Antonio ei antanut takapakin lannistaa. Hän ryhtyi kyselemään töitä muista arkkitehtitoimistoista. Monesta tarjottiin "ei oota".
– Minulle sanottiin, että paikkaan oli jo löydetty joku. Kiitos hakemuksesta ja niin edelleen.
Lannistumaton, mutta pian kukkaron pohjaansa tuijottava Antonio päätti hakea töihin siivousfirmaan. Väliaikaisesti sekin kävisi.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
– Joskus elämä tuo sinut tilanteisiin, jotka on vain hyväksyttävä. Olin turhautunut ja valmis tekemään mitä vain. Ajattelin, että kokemuksista oppii aina, Antonio sanoo.
Siivousfirmasta tarjottiin arkkitehdille samaa kylmää kättä kuin arkkitehtitoimistoistakin.
– Uskon, että maailmankaikkeus ei ollut sitä mieltä, että se on kohtaloni.
Positiivinen asenne kannattelee vastoinkäymisissä
Lukuisista pettymyksistä huolimatta Antonio ei anna itsensä luhistua. Hän luonnehtii olevansa luonnostaan positiivinen ihminen.
– Hylkääminen toki sattuu, mutta se vahvistaa. Aina löytyy jotain positiivista. Elämä tarjoaa sinulle oppitunnin, joka vie sinua oikeaan suuntaan.
Vaikeuksissa Antoniota kannattelevat persoonan lisäksi aiemmat kokemukset.
– Olen sekä unelmoija että tekijä. Käytännössä olen saanut tehdä aiemmin kaikkea, mitä olen halunnut. Muistan hyvät ajat, jotka saavat minut uskomaan mahdollisuuksiini.
Antonio sanoo, että vaikeuksista on ennenkin selvitty. Suomessa arkkitehdiksi opiskellessaan hän päätti opiskella maan kieltä. Homma ei osoittautunut olevan sieltä helpoimmasta päästä.
– Itkin, koska en oppinut suomea. Se oli kivuliasta, mutta kipu auttoi minua oppimaan enemmän.
Suomen kieli on edelleen miehellä hanskassa, vaikka takana on viisi muualla Euroopassa vietettyä vuotta.
– Olen vähän kuin paluumuuttaja, Antonio naurahtaa.
Katkeroitumisen sijaan kokemus kasvattaa
Kivisestä paluumuutostaan huolimatta Antonio ei ole millään mittarilla katkeroitunut.
– Täytyy mennä eteenpäin. Tämä on elämänkokemus. Jatkossa olen kuitenkin varovaisempi luottaessani ihmisiin, enkä mikään kamikaze.
Tällä hetkellä Antonio odottaa vastausta start up -yrityksestä, jossa kävi työhaastattelussa kuukausi sitten. Haastattelija lupasi olla yhteydessä näinä päivinä.
– Lähetän hänelle telepaattisesti hyviä fiboja, nauraa Antonio jälleen.
Jos ei taaskaan tärppää, Antonio jatkaa yrittämistä. Muu ei miehen mielenlaatuun sopisikaan.
Antonio ottaa jälleen käteensä arkkitehtitoimiston toimitusjohtajan seminaarissa allekirjoittaman kirjan ja nauraa.
– Äijä sanoi, että olen hänelle ongelma. Aika suoraa.
Antonio kuitenkin tietää, että asiat ovat harvoin yksioikoisia.
– Elämässä on ylä- ja alamäkiä. Täytyy suunnata katse tulevaisuuteen.
***
0:46
