Pullaksi kutsutaan hiivalla kohotettua makeaa vehnäpohjaista leivonnaista. Pulla, nisu, vehnänen.... rakkaalla lapsella on monta nimeä!
Mukana pullataikinassa on yleensä vehnäjauhoja, sokeria, maitoa tai vettä, suolaa ja voita tai margariinia sekä yleensä myös kananmunaa. Pullataikina ei vaadi kananmunaa, joten ilman munaa leivottu pulla sopii myös kananmuna-allergikolle. Veteen leivottu pulla sopii myös maitoallergikolle. Ternimaitoon leivottuun pullataikinaan ei tarvita kananmunaa ja voin tai margariinin määrää voi huomattavasti vähentää.
Pullataikina maustetaan tyypillisimmin kardemummalla ja jouluna ruotsalaisen perinteen mukaan sahramilla. Rusinapullat jakavat mielipiteen, toinen tykkää – toinen ei, mutta usein taikinaan lisätään myös rusinoita.
Pullataikinasta voi leipoa pikkupullia, hillopullia, marjapullia, korvapuusteja, kierrepuusteja, sarvia, pitkoja, kransseja, bostonpullaa sekä erilaisia piirakoita. Pulla liittyy myös erilaisiin juhliin, kuten esimerkiksi laskiaiseen kermavaahdolla ja mantelimassalla tai hillolla täytettynä. Pullaa arvostettiin ennen, koska sitä oli varaa syödä vain harvoin, kuten juhlissa, juhannuksena ja jouluna.
Kyllä uuni kaunistaa!
Pullan leipomisen lopputulos vaihtelee yleensä tekijän mukaan – kädenjälki näkyy! Samoilla raaka-aineilla ja samoilla aineiden suhteilla lopputulos voi siis vaihdella. Esimerkiksi jauhojen määrään vaikuttaa jauhojen karkeusaste ja tuoreus. Parhaita jauhoja pullanleivontaan ovat puolikarkeat vehnäjauhot. Kuivassa kaapissa pidempään seisoneet vanhemmat jauhot ovat kuivempia ja niitä ei tarvita yhtä paljon.
Hiiva tulee muistaa liuottaa kädenlämpöiseen nesteeseen, ja kuivahiiva +45-asteiseeen eli kuumempaan kuin tuorehiiva. Liian kova taikina on pullan tuho, pyri siis vaivaamaan taikinaa pitkään ja jättämään se mahdollisimman löysäksi.
