USA, 1998. Ohjaus: Eric Darnell, Tim Johnson. Käsikirjoitus: Todd Alcott, Chris Weitz, Paul Weitz. Visuaalinen suunnittelu: John Bell. Leikkaus: Stan Webb. Tuotanto: Brad Lewis, Aron Warner, Patty Wooton. Ääninä: Woody Allen, Sylvester Stallone, Sharon Stone, Jennifer Lopez, Gene Hackman, Anne Bancroft. Kesto: 83 min.
Muurahaizten tarinaa kuljettaa kertojamuurahainen nimeltä Z, jonka rooli on varta vasten kirjoitettu Woody Allenille. Elokuva alkaa siitä, kun Z makaa psykiatrin sohvalla tilittäen henkilökohtaisia ongelmiaan. Z vastaa siis täysin Allenin omaa tyyppihahmoa: hän on heiveröinen, pelokas, neuroottinen, itseään ja ympäristöään ylianalysoiva työläismuurahainen. Valinnan vapauden ja yksilöllisyyden puolesta kapinoiva Z vaihtaa hetkeksi paikkoja sotilaiden kastiin kuuluvan Weaverin (Sylvester Stallone) kanssa - ja joutuu kylmiltään taisteluun termiittejä vastaan. Kaiken lisäksi Z rakastuu vielä prinsessa Balaan (Sharon Stone). Rakkaus eri luokkien välillä näyttää mahdottomalta, mutta erinäisten sattumusten kautta hän tulee sohineeksi myös yhdyskunnan järkähtämättömänä pidettyä valtapolitiikkaa. Samalla hän jatkaa haaveilua ötököiden paratiisista nimeltä Insektopia.
Antz tarjoaa visuaalista iloa ja keskivertoa paremmin käsikirjoitetun tarinan, jota tukevat oivalliset ääniroolit. Kuvallisesti antoisimmillaan elokuva on majesteetillisissa joukkokohtauksissa sekä ihmemaa Insektopian pastellinsävyisessä väriloistossa. Maan alla vallitsevat tummat sävyt ovat täydellinen vastakohta Insektopian lähes sokaisevalle kirkkaudelle. Yksittäin tarkasteltuna muurahaiset, varsinkin Z, näyttävät tylsästi ET-hahmoilta, vaikka joihinkin rooleihin onkin liitetty persoonallisia piirteitä.
