Antti Törmänen, 50, näytti olevan jo varmassa Leijonien valmentajaputkessa – olisi kuitenkin kieltäytynyt kutsusta: "Upea pesti mutta olisin sanonut ei kiitos"

Törmänen saavutti heti valmennusuransa alkuvuosina paljon. Ensimmäisenä päävalmentajavuotenaan hän johdatti osaomistamansa Vaasan Sportin Mestiksen mestariksi keväällä 2011.

Seuraavalla kaudella tie vei Sveitsin kovatasoiseen liigaan, jossa hän nousi apuvalmentajan paikalta päävastuuseen jo lokakuun lopussa. Mestaruus tuli SC Bernin kanssa toisella kaudella 2012–13.

Kun Lauri Marjamäki alkoi seuraavina vuosina voittaa mestaruuksia Oulun Kärppien kanssa, alkoi spekulointi, kummasta näistä tulee ensin Leijonien päävalmentaja. Marjamäki nousi lopulta alle 20-vuotiaiden maajoukkueesta paikalle syksyllä 2016.

Törmänen kertoo nyt, ettei hänellä ollut koko spekulaatiossa mitään osaa. Leijonat ei ollut hänelle tavoite.

– Tykkään päivittäisestä tekemisestä ja siitä haasteesta, että joka päivä mennään, Törmänen sanoo.

– Vaikka sitä oli jossain jutuissa silloin, niin jos olisin vain voinut sanoa, olisin sanonut, että ei kiitos, minä en ole kyllä kiinnostunut. Se on upea pesti, mutta silloin aina ajatteli, että sitten, kun olen 60 vuotta eikä jaksaisi välttämättä päivittäistä työtä, niin siinä olisi hyvin erilainen työnsarka.

Törmänen ottaa esimerkiksi Marjamäkeä edeltäneen Kari Jalosen, joka yllättäen ilmoitti kahden vuoden pestin jälkeen, ettei halua jatkaa tehtävässä enää pitempään. Mieli paloi takaisin seuravalmentajan hektiseen työhön.

– Hän oli hyvin samanlaisessa tilanteessa, muttei ollut siinä pitkään, kun hän jo kaipasi päivittäistä tekemistä, Törmänen vertaa.

Lauantaina 50-vuotispäiviään juhliva Törmänen on valmentanut Sveitsissä viimeiset kolme kautta. Tällä hetkellä hän on sairauslomalla toipuessaan kesällä havaitusta sappirakon syövästä.

HIFK-aika opetti vaatimaan työrauhan

Törmänen lähti kotimaasta saatuaan HIFK:sta potkut kolmannen kautensa päätteeksi keväällä 2017. Hän oli johdattanut joukkueen sitä ennen kertaalleen finaaliin ja kahdesti välieriin.

Viimeisellä kaudella joukkue nousi kriisin keskellä runkosarjan yhdeksänneltä sijalta neljän joukkoon pudottamalla matkalla Kärpät ja TPS:n, joista jälkimmäistä valmensi tuolloin Törmäsen seuraajaksi HIFK:n peräsimeen valittu Ari-Pekka Selin.

Pestin päättyminen ennen aikojaan löi tahran Törmäsen häikäisevästi alkaneelle valmentajataipaleelle.

– Olen huomannut, että jos saan tehdä asioita sillä tavalla kuin itse tykkään, niin silloin tulosta tulee. Kun on liian paljon häiriötekijöitä, ja muut alkavat säveltää väliin, niin se tulee kyllä hankalaksi, Törmänen tiivistää HIFK-vuosien oppinsa.

Kauteen 2016-17 helsinkiläisseura hankki muun muassa entisen NHL-maalivahdin Niklas Bäckströmin ja taiturimaisen hyökkääjän Juhamatti Aaltosen. Joukkueesta leivottiin mestarisuosikkia, mikä Törmäsen mukaan oli täysin yliampuvaa.

– Odotukset menivät ihan järjettömiin. Tiesin itse jo, kun lähdettiin kolmanteen kauteen, ettei joukkue ole niin hyvä kuin halutaan sanoa, mutta kun kyse on markkinataloudesta, ei silloin voi sanoa, että ei tämä ole todellakaan mikään mestarijoukkue.

Peli kuitenkin sakkasi Törmäsenkin odotuksia enemmän, kun huhujen ja ristiriitojen kierre alkoi pyöriä joukkueen ympärillä.

– Kaikki tietävät, että medialla on huima vaikutus, ja pelaajat lukevat juttuja myös. Sen jälkeen kaikki alkavat huutaa, että nyt on pelillinen ongelma ja nyt on tällainen ongelma.

Erilaisuus hyväksytään jo paremmin Suomi-kiekossa

Kun Törmäsen sopimus HIFK:n kanssa purettiin ennen viimeistä kautta, hän suuntasi tilaisuuden tullen Sveitsiin EHC Biel-Biennen päädyttyä valmentajanvaihdokseen. Samalla suunnalla hän on ollut pian kolme vuotta.

Keväällä 2018 C Moren MM-kisojen asiantuntijana toimiessaan hän viittasi puhuessaan Kärppien Mikko Mannerin mestaruusreseptistä myös omaan historiaansa Suomi-kiekon oppilinjasta poikenneena valmentajana.

–  Iloista on se, että Kärpät on pelannut luistelevaa ja erilaista peliä ja nyt se on sallittua Suomessakin. Saa antaa pitkiä syöttöjä, lyhyttä syöttöä ja muuta. Se on minun mielestäni iso ja hieno asia, Törmänen korosti tuolloin.

Viime vuosien aikana Törmänen on ilokseen nähnyt tämän ilmiön vain yleistyvän.

– Tietysti jossain paikoissa yritetään pakottaa, että tämä on yksi ja ainoa tapa tehdä tulosta, mutta eihän se niin ole, Törmänen sanoo nyt.

– Mitä enemmän mennään huipputasolle, sitä enemmän ne ovat intuitiivisia päätöksiä, jotka tulevat selkäytimestä. Silloin on monta tapaa voittaa otteluita. On ollut iloista nähdä, että siihen on annettu mennä.

– Esimerkiksi Manner on saanut siitä kuraa, mutta totta kai tulokset ovat puhuneet puolestaan. Silloin pelaajat tulevat paremmiksi, ja vaikka seuraava valmentaja tulisi hyvin erilaisesta lähestymiskulmasta, mutta kun pelaajat ovat ymmärtäneet, mistä pelissä on ylipäänsä kyse, se ei sitten haittaa, Törmänen linjaa.