Maailman suurimmat ongelmat liittyvät ympäristön pilaantumiseen. Saastuneen ilman, veden ja maaperän ongelmat ovat käsin kosketeltavia – tai kurkussa tuntuvia – erityisesti nousevissa talouksissa.
Kaupungistumisen ja vaurastumisen myötä paisuvat miljoonakaupungit tuottavat valtaisan määrän jätettä, josta merkittävä osa päätyy mereen. Tuoreen kansainvälisen tutkimuksen mukaan maailman merten rannikoilla päätyy mereen jopa 8 miljoonaa tonnia muoviroskaa joka vuosi. On selvää, ettei näin voida jatkaa. Saasteet ja jätteet pilaavat elinympäristöjä niin ihmisiltä kuin muulta luonnolta.
Kyse on myös resurssien riittävyydestä. Luonnonvarat eivät ole ehtymättömiä. Huono kierrätysaste tarkoittaa yhä uusien raaka-ainevarantojen etsimisen ja hyödyntämisen tarvetta. Tämä on kallista verrattuna siihen, miten yksinkertaista ja edullista olisi ohjata jätteet kierrätykseen tai muuhun hyötykäyttöön.
Suomella on oma sarkansa kynnettävänä kestävämmän talouden rakentamisessa, jonka lisäksi korkealla tasolla oleva osaamisemme ympäristö- ja energiateknologiassa on jo nyt hyvä vientivaltti. Lisäksi myös kiertotalouden ajatus on saamassa Suomessa vauhtia alleen. Tätä kehityssuuntaa tulee nopeasti vahvistaa.
Kiertotaloudessa on kyse raaka-aineiden ns. suljetusta kierrosta, joka pyrkii luonnonvaroista tuotetun arvon maksimointiin. Tuotteet suunnitellaan jo alusta asti niin, että ne voidaan käytön jälkeen käyttää muodossa tai toisessa uudelleen. Jäte sellaisenaan lakkaa olemasta – siitä tulee uusien tuotteiden raaka-ainetta. Talous siirtyy samalla kertakäyttötuotteista kestävämpiin tuotteisiin, jossa liiketoiminnan arvo tulee tuotteen elinkaaren seurannasta, huollosta ja uudelleenkäytöstä. Ei myydäkään tuotetta kertakaupalla vaan jatkuvaa suhdetta asiakkaaseen.