(SonyBMG 2005)
Anssi Kelan kolmas soololevy kantaa nimeä Rakkaus on murhaa. Ensimmäinen albumi Nummela tuotti Kelalle jättipotin, vaikka se toistikin samaa kaavaa väsymykseen asti.
Kakkosalbumi Suuria kuvioita myi vielä debyytin vedolla kohtalaisesti. Myös levyn tyyli oli muuttunut konekompista bändisoitannaksi.
Rakkaus on murhaa jatkaa edellisten ristiaallokossa. Jokaisessa biisissä aiheena on joku tai jotkut ihmiskohtalot. Biisit eivät kuitenkaan muistuta tässä toisiaan. Mutta jos laitetaan rinnakkain edelliset albumit ja tämä, niin yhtäläisyyksiä löytyy kummasti. Toisaalta olisi ihme jos näin ei olisi.
Havaintoja: Aloitusraidan Joki sanoituksessa on käännetty Nummela -biisin tilanne toisin päin. Siinä kun äiti jäi aloituslevyn nimiraidalla yksin vekaroiden kanssa isän kuoltua, katoaa tässä äiti jokeen. Jennifer Aniston ja 1972 edelliseltä albumilta ovat aika lailla sama kappale eri näköisellä koristelulla. Niin ja olihan tuossa aiemmassa soittamassa myös Lemonator.
Anssi Kela on tehnyt kovan urakan. Kaikki biisit ovat aiempien levyjen tapaan miehen omaa käsialaa. Hän myös soittaa lähes kaikki instrumentit itse. Nimikappale Rakkaus on murhaa toimii kokonaisuutena ehkä parhaiten.
Anssi Kela on sanonut jossain, että debyyttialbumin vetoapu ei enää nyt riitä. On onnistuttava omillaan. Kädessäni albumista on kuitenkin niin sanottu DualDisc-versio, joka on kaksipuoleinen levy. Toisella puolella on musiikki cd-formaattina ja toisella dvd-materiaalia. Jostain syystä en yllättynyt, kun sieltä löytyi live-versio jättihitistä Mikan faijan BMW. Eli vetoapua vanhemmasta tuotannosta on sittenkin näkyvissä.
Albumi on myös masteroitu molemmin puolin 5.1-äänentoistolle, siis kotiteatterilaitteistoja silmälläpitäen. Normaalissa kuuntelussa soundissa on ehkä havaittavissa normaalia enemmän ilmavuutta, mutta mikään tajuntaa räjäyttävä elämys ei kuitenkaan ole.