USA 2005. Ohjaus: Robert Lucetic. Käsikirjoitus: Anya Kochoff. Tuotanto: Chris Bender, Paula Weinstein. Kuvaus: Russell Carpenter. Leikkaus: Scott Hill ja Kevin Tent. Pääosissa: Jane Fonda, Jennifer Lopez, Wanda Sykes, Michael Vartan, Adam Scott, Annie Parisse, Monet Mazur, Elaine Stritch, Will Arnett, Stephen Dunham. Kesto: 101 min.
Juuri kun luulimme, että appivanhempiin liittyvät universaalit pelot pumpattiin kuiviin mainiossa komediassa Perhe on painajainen (2000) sekä sen surkeassa jatko-osassa, ohjaaja Robert Lucetic tarjoaa näkökulman toiselta puolelta. Kuten muistamme, Ben Stiller joutui hirviömäisen appiukon pihteihin ja edusti pääkoomikon osaa, mutta nyt päätyy miniäehdokas armottoman anopin tutkaimeen – ja komiikasta vastaa anoppi itse eli kiitetyn comebackin tekevä Jane Fonda. Tulitappurainen veteraani onkin melkein ainoa syy nähdä tämä amerikkalaisia perhekliseitä pursuava höpsötys. Toinen syy voisi olla käsikirjoittaja Anya Kochoffin mahdollistama harvinainen tila vahvalle naiskomedialle.
Charlotte ’Charlie’ Cantilini (Jennifer Lopez) on kaikin puolin ihana nuori nainen, joka haaveilee unelmiensa miehestä samalla kun suoriutuu lukemattomista askareistaan, vähissä rahoissa kun on. Yhtä ihanalta vaikuttaa hänen rannalla kohtaamansa urho Kevin (Michael Vartan), joka on paitsi komea myös rikas lääkäri. Turhan monimutkaisten kosiorituaalien jälkeen päästään itse asiaan, kun onneensa liian varhain luottava Charlie joutuu kasvokkain Kevinin äitimuorin kanssa: palvottu uratykki Viola Fields (Fonda) on neljä kertaa avioitunut, kiveäkin kovempi TV-legenda, joka tuntee henkilökohtaisesti Dalai Laman ja joka jouduttuaan telkusta dumpatuksi tahtoo vihdoin omistautua pojalleen. Naispuolinen työläistunkeilija ei hurmaavan hermoraunion kuvioon istu.
Alkaa maaninen miniänkarkotusprojekti, jossa aina iloista Charlieta tehdään hulluksi pottuilulla, tunkeilulla, oikuttelulla, juonittelulla ja lopulta jopa myrkytyksen voimin. Ja sitten muilutettu miniä vastaa haasteeseen, ja niin edelleen ja niin edelleen. Posliinia särkyy ja vodkaa kuluu ennen kuin häihin asti päästään. Lopezin huulet ja kuuluisa ahterikin joutuvat tulilinjalle.
Anoppi on pahin on täydellisesti Jane Fondan elokuva. Onneksi näin siitä huolimatta että kimakasti vänisevälle Jennifer Lopezille on annettu turhan paljon peliaikaa. J-Lo’n tekoreipas latinocharmi tuntuu erityisen ärsyttävältä Fondan räjähtävän humoristisen diivaenergian rinnalla. Lisää naispoweria tarjoaa Violan lakonisia herjoja harrastava, mustan naisen katu-uskottavaa karismaa uhkuva assistentti Ruby, jota näyttelee suosittu stand up -lady Wanda Sykes. Fonda ja Sykes muodostavat odottamattoman aisaparin, jonka törkeyksiä vilisevä sananvaihto on elokuvan virkistävintä antia.
Unohtamatta ihanaa klassikkonäyttelijää Elaine Stritchiä, joka ehtii vakuuttaa lopun lyhyessä pistäytymisroolissa kauhuanopin omana, vieläkin karmeampana über-anoppina. Alias-sarjasta tutun sympaattisen Michael Vartanin epäkiitolliseksi tehtäväksi jää tököttää avuttomana hullun hameväen lomassa ja Charlien naapurimiestä esittävän Adam Scottin hommaksi puolestaan täyttää pakollinen homokiintiö. Kliseet ja stereotyypit jylläävät, myös hauskasti.
Teksti: Tuuve Aro
Kuva: FS Film