Työministeri Arto Satonen (kok.) ja SAK yrittävät tällä viikolla sovitella työmarkkinakiistoja keskustelujen kautta. Keskustelut pyritään pitämään julkisuudelta piilossa. Ratkaisevaa on se, kuinka tosissaan sopua yritetään löytää, kirjoittaa MTV Uutisten politiikan ja talouden toimittaja Ossi Rajala.
Hallitus ja SAK pyrkivät löytämään sopua niin paikallisesta sopimisesta kuin muista työmarkkinauudistuksista.
Keskusteluja käydään tällä viikolla julkisuudelta piilossa, jotta julkiset ulostulot eivät sotke vaikeata tilannetta entisestään.
Suljettujen ovien takana käytävä keskustelu kielii siitä, että osapuolet yrittäisivät tosissaan puolin ja toisin löytää ratkaisuja, jotka sopisivat kaikille. Jos osapuolet julistaisivat omia vaatimuksiaan teatraalisesti julkisuudessa, sovun ja kompromissin saavuttaminen olisi vaikeampaa.
Vaikeaa se on myös näin, koska kaikkien olisi joustettava merkittävästi sopuratkaisun syntymiseksi.
Hallitus ei suostu muuttamaan suuria linjojaan ja SAK penää muutosta useisiin pieniin ja suuriin yksityiskohtiin. Yhtälössä riittää keskusteltavaa. MTV Uutisten tietojen mukaan aitoa neuvottelutilannetta ei ole vielä syntynyt, mutta taustakeskusteluja on meneillään vähintään satunnaisesti.
Keskusteluissa on mukana useita pelimerkkejä, jotka voivat auttaa tai haitata kompromissin syntymistä.
Paikallinen sopiminen suuressa roolissa
Hallitus haluaa keskustella nyt erityisesti paikallisen sopimisen laajentamisesta, josta on tehty uusi lakiesitys. Lausuntoaika esityksestä päättyy perjantaina 12. huhtikuuta.
Esityksessä ehdotetaan, että jatkossa myös järjestäytymättömillä työpaikoilla voisi soveltaa paikallista sopimista ja henkilöstöä voisi edustaa luottamusvaltuutettu tai koko henkilöstö.
Paikallisella sopimisella voidaan muuttaa esimerkiksi työaikoja, palkkausta ja toimenkuvia työehtosopimuksen mahdollistamissa rajoissa.
SAK vaatii, että ammattiliittojen luottamushenkilöiden asemaa vahvistetaan lainsäädännössä, jos liittoon kuulumattoman luottamusvaltuutetun kanssa sopiminen mahdollistetaan. SAK haluaa, että liittojen kouluttamat luottamushenkilöt hoitaisivat paikalliset neuvottelut aina, kun se vain on mahdollista.
SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta (vasemmalla) ja työministeri Arto Satonen yrittävät löytää sovun työmarkkinakriisiin kulissien takana käytävissä keskusteluissa.LEHTIKUVA / HEIKKI SAUKKOMAA
SAK:n pelkona on se, että paikallisen sopimisen laajentaminen aiheuttaa pahimmillaan sen, että pitkällä aikavälillä työehtojen polkeminen yleistyy.
Ay-liikkeen näkemys on se, että lopulta muutamat yritykset polkevat työehtoja paikallisen sopimisen kautta ja saavat siten itselleen hintakilpailuetua.
Tämä pakottaisi puolestaan kilpailijayritykset hakemaan niin ikään säästöjä henkilöstökuluista.
Esimerkiksi Suomen Yrittäjät on korostanut, ettei uudistus mahdollistaisi työehtojen polkemista, koska työehtosopimus määrittäisi aina sen, mistä voidaan sopia. Suomen Yrittäjät on toistuvasti vaatinut hallitusta pitämään kiinni paikallisen sopimisen uudistuksesta siten, ettei SAK saa kaikkia tavoitteitaan läpi.
Taustakeskusteluissa uskotaan siihen, että paikallisen sopimisen osalta voisi löytyä kompromissi, joka sopii kaikille.
Kuitenkin ainakin joitakin työnantajapuolella epäilyttää yhä se, onko SAK hakemassa tosissaan sopuratkaisua.
SAK puolestaan on vaatinut muutoksia muihinkin uudistuksiin, mikä vaikeuttaa keskusteluja.
Milloin työrauhalaki voimaan?
Työmarkkinatilannetta rauhoitti hieman se, kun pääministeri Petteri Orpo (kok.) sanoi sunnuntaina pääministerin haastattelutunnilla, ettei uutta työrauhalainsäädäntöä haluta voimaan vappuna.
Lakkoilua rajoittava laki on ay-liikkeelle muutenkin vastenmielinen, mutta voimaantulo vappuna olisi ollut erityisen haiseva rätti vasten duunareiden naamoja.
Hallitus aikoo nyt ilmeisesti tämän provosoinnin välttää, vaikka lakiesitystä viimeistelevä työelämä- ja tasa-arvovaliokunta kokoustaa nyt poikkeuksellisen kiireisellä tahdilla eduskunnassa.
On selvää, ettei hallitus aio vitkutella lakihankkeen kanssa, jotta poliittisia lakkoja rajaava laki saadaan nopeasti voimaan. Ei ehkä vappuna, mutta todennäköisesti pian sen jälkeen.
SAK on vaatinut muutoksia erityisesti kyseisen lakiesityksen tukilakkoja koskevaan osaan. Kipukohtana on se, kuinka paljon tukilakot voivat kohdistua pääriidan ulkopuolisiin kohteisiin.
SAK haluaa, että tarvittaessa useat ammattiliitot voivat tukea ahdingossa olevaa työntekijäjärjestöä ja näin joukkovoimalla painostaa työntekijöille suotuisaan lopputulokseen.
Hallituksen tavoitteena on puolestaan suitsia esimerkiksi AKT:n mahdollisuuksia seisauttaa vienti ja tuonti satamissa ja maanteillä tukilakoissa.
Hallituksen voi olla henkisesti vaikea lähteä muuttamaan näitä työrauhalainsäädännön yksityiskohtia, vaikka SAK sitä vaatii. Valmistelu on eduskunnassa jo loppusuoralla.
Kehysriihi, vientimalli ja lakkouhka
SAK:n hallitus käsittelee työmarkkinatilannetta seuraavaksi 18. huhtikuuta. Silloin on selvillä, johtavatko nykyiset keskustelut kohti sopua. SAK ei ole sulkenut pois uusia poliittisia lakkoja, jos riitatilanne jatkuu.
Huhtikuun 18. päivä pitäisi olla selvää myös se, minkälaisia sopeutuspäätöksiä hallitus tekee 15. huhtikuuta alkavassa kehysriihessä.
Kehysriihen vero- ja leikkauspäätökset voivat heijastua myös työmarkkinoille varsinkin, jos eläkkeisiin ja sosiaaliturvaan kohdistuu säästöjä.
Samaan aikaan hallitus yrittää elvyttää keskusteluja vientimallista eli siitä, että työmarkkinajärjestöt sitoutuisivat siihen, että palkankorotusprosentit määräytyisivät keskeisten vientialojen mukaan. SAK pitäisi suostutella takaisin mukaan mallikeskusteluihin, jotta vientimalli voisi syntyä. SAK puolestaan haluaa kytkeä muut työmarkkinauudistukset mukaan neuvotteluun.
Keskusteluissa työministerin, SAK:n ja muiden työmarkkinajärjestöjen välillä on siis pelimerkkejä liittyen paikalliseen sopimiseen, työrauhalakiin, vientimalliin, kehysriiheen ja mahdollisiin uusiin poliittisiin lakkoihin.
Ratkaisevaa on se, kuinka tosissaan hallitus ja SAK yrittävät löytää kompromissia.
Antoiko kuukauden kestänyt viimeinen lakkorupeama hallitukselle riittävästi painetta etsiä myönnytyksiä? Vai onko yhä tarkoitus jättää SAK:lle luu käteen?
Mitkä myönnytykset riittäisivät SAK:lle? Käykö keskusjärjestö keskusteluja vain teatterin takia ennen seuraavan lakkokierroksen aloittamista?
