Euroopan edustajaksi Ukraina-neuvotteluihin on pyrkyä monesta suunnasta. Riita tulisi ratkaista ennen kuin on liian myöhäistä, kirjoittaa ulkomaantoimittaja Janne Puumalainen.
Edellisen kolmen vuoden ajan olen seurannut paikan päällä Brysselissä jokaista virallista EU-huippukokousta. Niitä järjestetään neljästi vuodessa.
Kaikkia kokouksia on varjostanut Ukrainan sota. Sotaa käsittelevässä osiossa Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi on ollut lähes joka kerta läsnä tai puhunut videoyhteydellä.
Eilen päättyneessä kesäkuun huippukokouksessa tunnelma Ukrainan suhteen oli harvinaisen toiveikas. Toivoon on useita syitä.
Ukrainan tilanne rintamalla näyttää aiempaa valoisammalta ja sen iskut syvälle Venäjälle luovat presidentti Vladimir Putinille uudella tavalla myös sisäpoliittista painetta.
Viktor Orbánin vaalitappio Unkarissa poisti huippukokouspöydästä EU:n pahimman yhtenäisyyden rikkojan Ukraina-kysymyksissä. Pitkästä aikaa huippukokousten Ukrainaa koskevat loppupäätelmät saatiin julkaistiin koko EU:n yhteisenä julkilausumana.
Trump esiintyi harvinaisen säyseänä
Jo huhtikuun epävirallisessa tapaamisessa Kyproksella Puolan pääministeri Donald Tusk vitsaili, että ensi kertaa aikoihin päästään keskustelemaan ”ilman venäläisiä huoneessa” viitaten Orbánin poissaoloon.
Optimismiin aihetta antoi myös Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin harvinaisen säyseä esiintyminen eurooppalaisia kohtaan G7-huippukokouksessa Ranskassa.
Sieltä lähes suoraan Brysseliin kiiruhtaneet Saksan ja Ranskan johtajat saivat kertoa, miten Trump tuntui palanneen Euroopan kanssa samaan rintamaan painostamaan Venäjää sodan lopettamiseen.
Trump lupasi palauttaa energiapakotteet Venäjää vastaan, kunhan öljykuljetukset kulkevat taas Hormuzinsalmea pitkin. Zelenskyin hiljattain Putinille esittämää neuvottelutarjousta pidettiin oikein ajoitettuna, jotta Trump näkee Venäjän suurempana esteenä rauhalle.
