Amaranthen naisvokalisti Elize Ryd: Livenä laulaminen vie paljon energiaa

Ruotsalaisen metalliyhtye Amaranthen riveissä laulava ElizeRyd kykenee myös livenä puhtaaseen, korkeaan laulantaan. Rydin ääni on harjaantunut laulutunneilla, joilla hän kävi kuuden vuoden ajan kerran viikossa.

– Pohjatekniikkani on hyvä. Tiedän tarkalleen, miten käsitellä ääntäni. Se on mielestäni hyvin tärkeää. Esimerkiksi juuri nyt tunnen, että ääneni on väsynyt, mutta kuiskaaminen olisi pahinta, mitä voisin tehdä. Sen sijaan kannattaa tukea puhumista vatsan avulla. On pieniä kikkoja, jotka osaan koulutukseni ansiosta, Ryd kuvailee.

Ryd laulaa paljon myös silloin, kun ei ole lavalla. Näin ääni on aina lämmin.

– En yleensä laula korkealta ennen keikkaa. Ääni on kuin lihas, sitä pitää treenata ja kohdella oikein. Muuten on vaikeaa säilyttää sitä vahvana pitkää aikaa. Varsinkin, jos laulaa joka päivä, Ryd kertoo.

– Biisimme ovat myös melko vaikeita laulettavia. Livenä laulaminen vie paljon energiaa, minun täytyy puskea koko kehollani. Sitä on hankala selittää. Laulan koko äänelläni koko ajan, se on melko vaikeaa.

Ilmaisussa on kyse teatraalisuudesta

"Take your seat

I cast a spell

So you'll be less like you

And more like someone else"

Monet Amaranthen uudemman The Nexus -albumin lyriikoista ovat kitaristi ja kosketinsoittaja Olofin ja yhtyeen toisen mieslaulajan, Jake E:n kirjoittamia. Rydin mukaan on kunnia saada laulaa muiden joskus hyvin henkilökohtaisia sanoituksia. Vaikka sanoittajan ajatuksia ja biisin taustalla olevia tunteita ei voikaan tietää tarkasti, kappaleelle voi antaa oman äänensä.

– Luulen, että kyse on teatraalisuudesta, siitä, että voit mennä tiettyyn tunnetilaan. On tärkeää, että laulaessasi tunnet ymmärtäväsi tekstin jollakin tasolla, vaikket ole itse kirjoittanut sitä. Ilmaiset tekstiä omalla tavallasi, Ryd toteaa.

Ryd kirjoittaa useimmat laulumelodiat, ja on ollut mukana sanoittamassa monia kummankin albumin biisejä.

– Kun kirjoitamme biisiä, yleensä on olemassa tunne, jonka haluamme ilmaista. Jos tunne on surullinen, biisi voi olla balladi, jos vihainen, syntyy nopeampi biisi. Annamme kappaleille teeman jo tekoprosessin aikaisessa vaiheessa, Ryd kuvailee.

Ryd on kirjoittanut sanoituksia 12-vuotiaasta lähtien. Amaranthen suhteen ongelmana on kieli.

– Minun on vaikeaa kirjoittaa englanniksi, koska se ei ole äidinkieleni. Kirjoitan yleensä ruotsiksi ja käännän sanoitukset sen jälkeen. On hyvä, että sekä Jake että Olof ovat hyvin lahjakkaita sanoittajia myös englanninkielellä.

Seuraavalle levylle hän haluaisi kirjoittaa oman balladin.

– Rakastan balladeja! Hauskinta on, etten valitettavasti ole ollut mukana tekemässä balladejamme. Se on outoa, koska yleensä balladit ovat vahva puoleni, mutta Amaranthen kanssa olen ollut enemmän mukana nopeampien kappaleiden, kuten The Nexus, Stardust ja Razorblade, tekemisessä.

"Meidän pitäisi kuunnella ja seurata luontoa"

"We will wars undo

Make the oceans blue

Paint the heavens with stars

And I won't let it out of my heart

No we won't let this world fall apart"

The Nexus -levyn sanoituksissa toistuu paitsi mekaanisuus ja periksiantamattomuus, myös tietynlainen epätoivo asioiden tilasta. Ryd näkee levyn sanoituksissa kritiikkiä ihmisten toiminnasta maapallolla.

– Kirjoitan paljon tästä teemasta. Luonto on voimakkain, ja meidän pitäisi kuunnella ja seurata luontoa enemmän. Olen ollut järkyttynyt ja melko masentunut siitä, miten Maa muuttuu, Ryd pohtii.

– Toisille kappaleissa voi olla kyse jostakin ihan muusta, sillä jokainen näkee biisit omalla tavallaan. Jakelle kyse ei välttämättä ole tällaisesta teemasta. Hän voi nähdä asian aivan eri tavalla, videopelinä tai science fiction -elokuvana.

The Nexus -albumin erikoispainos sisältää myös akustisia versioita yhtyeen kappaleista. Rydin mukaan yhtye haluaisi ehdottomasti tehdä lisää akustista materiaalia.

– Se sopisi biiseihimme hyvin. Haluamme tehdä akustisen albumin ja kiertueen, kun meillä on siihen mahdollisuus.

Lue myös:

AVA/Maria Aarnio

Kursivoidut osuudet Amaranthen kappaleista Burn With Me ja Theory of Everything

Kuvat: Lehtikuva, Ville Juurikkala/Spinefarm