Basisti John Taylor kertoo MTV Uutisille tällä hetkellä Eurooppaa kiertävän Duran Duranin haluavan tarjota ihmisille lohtua ja muuta ajateltavaa haastavana maailmanaikana.
Brittiyhtye Duran Duran konsertoi Tampereen Nokia Arenalla tiistaina 3. kesäkuuta, osana mittavaa Euroopan kiertuettaan.
Kyseessä oli vasta Duran Duranin kolmas Suomen esiintyminen bändin historian aikana, joka on kestänyt jo yli 40 vuotta. Kiertue on laajuudeltaan myös harvinaista herkkua yhtyeen faneille.
Yhtyeen basisti ja perustajajäsen John Taylor, 64, kertoi MTV Uutisille ennen Duran Duranin saapumista Suomeen kiertueiden tuntuvan merkitykselliseltä varsinkin tässä ajassa, kun ympäri maailmaa ihmisillä on hyvin haastavaa.
– Kiertueella olemisessa ja konserttien soittamisessa on jotain lohdullista. Se tuntuu proaktiiviselta meille, Taylor pohti.
Basisti itse asui Yhdysvalloissa kolmenkymmenen vuoden ajan, kunnes viime vuonna hän teki yhdessä vaimonsa Gela Nashin kanssa päätöksen muuttaa Taylorin synnyinmaahan Isoon-Britanniaan.
Yksi suuri syy muutolle oli Taylorin mukaan Yhdysvaltojen poliittinen ilmapiiri.
– Emme vaan halua olla siellä sen takia juuri nyt.
Ajankohta Euroopan kiertämiselle juuri tänä kesänä tuntui Taylorin mukaan erityisen hyvältä ja osuvalta. Hän kertoi odottavansa sitä, että saa itsekin kokea yhteenkuuluvuuden tunnetta Duran Duranin fanien kanssa eri Euroopan kolkissa.
– Rakastan Amerikkaa, meillä on niin paljon faneja siellä ja olemme soittaneet upeita konsertteja siellä. Viime vuonna olimme kiertueella siellä ja tänä vuonna emme, ja tunnen, että se tavallaan on kaikkien parhaaksi. Tuntuu, että he käyvät läpi jonkinlaisia kasvukipuja, jotka heidän on selvitettävä itsekseen.
– Olen tietenkin puolueellinen, sillä tulen ulkomailta.
"Kompleksisia suhteita"
Taylor itse pyrkii keskittymään yksinkertaisiin asioihin omassa elämässään, jotka edistävät hänen hyvinvointiaan ja sitä, että hän itsekin olisi mukavaa seuraa muille. Hän on huomannut vierestä seuratessaan sen, kuinka voimakkaasti hänen vaimonsa puolestaan reagoi jatkuvaan uutisvirtaan.
– Hänen tunteensa heittelevät laidasta laitaan. Luulen, että yksi suurista eroista Euroopan ja Amerikan välillä on se, että eurooppalaiset ovat kyllä tietoisia ympärivuorokautisesta uutisten tarjonnasta, mutta se ei ole meille niin merkittävä juttu. Mielestäni amerikkalaiset ovat nyt vain kyllästyneitä siihen.
– Me täälläpäin olemme ehkä hieman enemmän kyynisiä uutisia kohtaan. Tiedätkö, Englannissa sanotaan, että "tämän päivän otsikoilla kääritään huomisen fish & chipsit". Tänään panikoidaan otsikoista, mutta viikkoa myöhemmin sitä miettii, että mitähän sille ja tuolle asialle tapahtui. Paljon sellaista tapahtuu juuri nyt, johtuen myös kaikesta siitä ärhentelystä, mitä Valkoisesta talosta tulee.
Aiemmin mainitsemansa kasvukivut Taylor rinnasti Ison-Britannian eroprosessiin Euroopan unionista eli Brexitiin. Tuota aikaa määrittelivät hänen mukaansa monin tavoin samankaltaiset huolenaiheet.
Lue myös: Legendaarinen rokkibändi The Who julkaisi viimeisen kiertueensa
Toisaalta hänen työtään ei ole politikoida. Taylorin täytyy sen sijaan pitää mielensä virkeänä ja pyrkiä pysymään inspiroituneena, jotta voi tarjota parasta mahdollista niille ihmisille, jotka ostavat keikkalippuja päästäkseen katsomaan Duran Duranin esiintyvän livenä.
– Haluan, että ne show't ovat tyrmääviä. Haluan ihmisten puhuvan niistä vielä kuukausien ja vuosienkin päästä.
Siinä tärkeässä osassa on se, että bändin jäsenten keskinäiset suhteet ovat parhaimmillaan. Taylor ja Duran Duranin muut jäsenet Nich Rhodes, Roger Taylor sekä Simon Le Bon ovat tunteneet toisensa suurimman osan elämästään sekä tehneet vuosikymmenten ajan yhdessä töitä rinta rinnan. Se ei aina ole ollut helppoa.
– Ne ovat hyvin kompleksisia suhteita. Se itsessään on jo mielestäni melko haasteellista, että pyrkii varmistamaan niiden suhteiden olevan parhaita mahdollisia. Bändi kukoistaa jäsentensä keskinäisen dynamiikan myötä.
– Jos olet bändissä, missä on rumpali, kitaristi, laulaja, kosketinsoittaja, on oltava valmis työstämään ihmisten eroavaisuuksia. Nykyään on vaan liian helppoa ohjelmoida kappaleeseen rummut ja muut.
Duran Duran on kuitenkin löytänyt itselleen sopivan tavan toimia. Heidän yhteistyönsä ytimessä on sen jäsenten keskinäinen kemia, joka juontuu musiikista.
– Pohjimmiltamme olemme kvintetti, vaikka meitä on enää neljä, mutta jäsentemme ideat ovat tasavertaisia. Se on se, mikä antaa bändille sen sävyn ja tyylin. Meidän on pidettävä siitä kiinni, koska se on se, mikä innostaa yleisön, kun kävelemme lavalle.
Suomi jätti jäljen
Taylor muistaa yhä etäisesti Duran Duranin ensimmäisen vierailun Suomessa, joka ulottuu vuoteen 1982. Siitä mieleen jäi erityisesti se, kuinka siistiä Helsingin kaduilla oli. Kuin myös sen, että siellä oli valoisaa.
Kyseinen vuosi oli Duran Duranille kovaa pyöritystä.
– Kaikkialla, minne menimme, oli täysi sirkus päällä. Saimme kaikkialla uusia ystäviä, kun ihmiset halusivat olla kanssamme ja nähdä meidän soittavan. Olimme juuri tehneet Rio-albumimme, josta kaikki olivat todella innoissaan.
Bändin edellinen kerta Suomessa, kun he esiintyivät Helsingin Kaisaniemen puistossa kesäkuussa 2022, on sen sijaan todella kirkkaana Taylorin muistissa. Se jäi mieleen Suomen kesäsään takia.
– Silloin oli aivan älytön myrsky, kun soitimme! Olen näyttänyt ystävilleni videoita siitä keikasta niin monta kertaa, että "ette usko, missä vedimme keikkaa".
Lue myös: 24-vuotias kontratenori tuli, näki ja voitti Euroviisut – nyt JJ haluaa pitää yllä ystävyyttään "isosiskoonsa" Erika Vikmaniin
Tuolloin keikkaa kuritti Taylorin mukaan erittäin ankara sekä jäätävän kylmä sade. Olosuhteista huolimatta bändi ei kuitenkaan perunut esiintymistään eikä keskeyttänyt sitä, vaikka monet pitivät sitä todennäköisenä.
– Oma työryhmämme ajatteli myös, että emme tulisi kestämään ja lopettaisimme soittamisen.
– Mutta kun katsoi yleisöä, niin he eivät välittäneet siitä (säästä). He olivat odottaneet niin pitkään ja he aikoivat pitää hauskaa. Se todella inspiroi ja ajaa eteenpäin. Emmehän me voi lähteä! Meidän pitää jatkaa tätä. Ja mitä pidemmälle jatkoimme sitä enemmän fiiliksissä yleisö oli.
Hurmos ja fanaattisuus
Fanitus Duran Duranin ympärillä on ollut vuosikymmenten aikana hyvin intensiivistä. Taylor kuvailee fanaattisimpien fanien olleen sellaisia, joista näkee selkeästi keikkojen aikana sen, etteivät he ole tulleet paikalle kuullakseen bändin soittavan.
– He ovat paikalla yrittääkseen saada huomiosi. Se on jopa melkein niin, että voisi lopettaa soittamisen, eivätkä he huomaisi sitä.
Se on ollut Taylorin mukaan haastavaa. Hän on huomannut vuosien vieriessä sen, kuinka mitä kummallisimmat ja absurdeimmat tilanteet ovat normalisoituneet bändille ja sen jäsenille.
– Sitä on tavallaan piiritettynä. Kaikkialla, minne menee, joutuu valtaisan energian ja huomion kohteeksi. Siinä sitä sitten yrittää vain tehdä omaa hommaansa, mikä loppupeleissä on olla työtä tekevä bändi.
– Oli uskomatonta kokea se kaikki, ja olen iloinen siitä, että se tapahtui kun olin parikymppinen. En haluaisi käydä sitä läpi enää. Se oli toisaalta todella kaunista, sillä en tiedä voiko sitä kutsua rakkaudeksi vai mitä se oli, mutta tunteita oli aina paljon ilmassa, kun Duran Duran saapui paikalle. Yleisön vastaanotto oli niin intensiivistä.
Lue myös: Rock-jätti Muse saapuu toiselle kesäkeikalle Suomeen
Taylor muistaa yhä, kuinka lapsena näki videoita The Beatles -yhtyeestä heidän saapuessaan Yhdysvaltoihin. Aikanaan bändi oli maailman suosituin ja aiheutti joukkohysteriaa kaikkialla minne meni. Vuosikymmeniä myöhemmin hän olikin itse samankaltaisessa tilanteessa.
Rutiineja ja "hyviä tapoja" oli oltava, jotta pystyi Taylorin mukaan nousemaan sen yläpuolelle, mitä bändin ympärillä oli meneillään ja pitämään oman elämänsä aisoissa.
– Sellainen julkisuus voi olla myös hyvin tuhoisaa. Sanon niin, mutta toisaalta sellainen menestys loi meille toisaalta myös turvaa. On vain harvoja artisteja maailmassa, joiden taloudellinen tilanne on turvattu, joiden ei tarvitse kantaa huolta ja jotka vain voivat tehdä töitään.
– Tunsimme sen turvallisuuden ja kokemamme julkisuuden yhteyden jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Sitten vain opimme kehittymään kirjoittajina sekä soittajina ja pystyimme jatkamaan keikkojen tekemistä.
"On ok, ettei tiedä mitään"
Kauan sitten Taylor ei itse olisi uskonut, että hänestä tulisi koskaan muusikkoa. Hän oli aina pitänyt siitä, mutta hänellä ei ollut minkäänlaista koulutusta sen saralla. Siitä, että hän päätyi lopulta intohimoisemmin musiikin pariin, hän kiittelee osittain nuoruudessaan Ison-Britannian yli pyyhältänyttä punk-aaltoa, joka mahdollisti uudella tavalla monille kentien vajavaisillakin taidoilla musiikista kiinnostuneille väylän osallistua sen tekemiseen.
– Varsinkin Nick ja minä, kun aloitimme, emme me tienneet mitään. Mutta olimme siinä yhdessä, ettemme tienneet mistään mitään. On ok, ettei tiedä mitään, kunhan on intohimoa, uteliaisuutta ja halua oppia.
– Se pätee kaikkeen taiteeseen. Mielestäni ei tarvitse mennä yliopistoon oppiakseen niitä asioita. Jos vaan on intohimoa, saa asiat kyllä selville. Hiton Richard Wagner teki niin, hänkin oli itseoppinut. Hector Berlioz oli itseoppinut, samoin John Lennon. Pitää siis olla vaan helvetin motivoitunut. Me olimme sitä, ja olemme yhä.
Laulunkirjoittajana Taylor on itse erityisen ylpeä kahdesta Duran Duranin kappaleesta. Bändin varhaisilta ajoilta hän kokee ylpeyttä Rio-levyn nimikkokappaleesta, joka on hänen mukaansa pop-musiikin standardeilla monimutkainen kappale, jossa on yhdistelty monia ideoita.
Rion lisäksi Taylor on erityisen tyytyväinen yhteen Duran Duranin suurimmista hiteistä: Ordinary World -kappaleeseen.
– Se on vaan yksi niistä kappaleista, kun sitä alkaa soittaa tietää, että tunnelma tulee olemaan aivan erilainen sitten, kun se loppuu. Kun sen kuulee, se kääntää ihmisen sisäänpäin, se saa sinut ajattelemaan. Mielestäni me kaikki tarvitsemme sellaisia hetkiä. Ja itsetutkiskelua, sen tähden käännymmekin taiteen puoleen.
– Se on myös yksi suurimmista kohteliaisuuksista, jos joku sanoo tekemästäni työstä, että "se todella sai minut ajattelemaan asioita. "
Aikoinaan Ordinary Worldin julkaisu oli myös ehkä monien mielestä yllättävä veto Duran Duranilta. Uransa alkuvaiheilla yhtyettä nimittäin seurasi Taylorin mukaan pitkään varsinkin tyttöjen suosiman teinibändin leima, jonka tyyli oli ennen kappaleen julkaisua kenties kepeämpi.
– Sellaisesta (leimasta) on aivan helvetin vaikeaa pyristellä irti. Ainut vaihtoehto on sitten pelata itsensä pois sellaisesta vaikutelmasta. Luulen, että sen laulun julkaiseminen sai monet ajattelemaan, että "vau, kuka olisi uskonut".