Älyvaatteet ovat jo täällä – voiko nanoteknologiasta olla vaaraa kuluttajalle?

– Niissäkin on nanoteknologiaa. Yhä enemmän alkaa olla antureita, jotka suoraan mittaavat elimistön tapahtumia esimerkiksi iholta, mutta ne ovat kalliita ja vielä lähinnä tulossa.

Nanoteknologia ja terveys

Erilaiset nanomateriaalit lisääntyvät nopeasti

Nanopartikkelien haitallisten ominaisuuksien yleistäminen on mahdotonta.

Nanohiukkasten ominaisuuksiin saattaa liittyä terveysriskejä.

Nanohiukkasia esiintyy luonnostaan elintarvikkeissa. Huomio tulisikin kiinnittää teknisesti valmistettujen nanopartikkelien ja −materiaalien riskeihin.

Nanopartikkelien valvonta on tavanomaista elintarvikevalvontaa.

Toimija vastaa tuotteittensa turvallisuudesta ja säädöstenmukaisuudesta

Analyyttinen valvonta ei ole nanopartikkeleille vielä mahdollista

Viranomaisvalvonta pohjautuu koostumuksen kuvauksen, pakkausmerkintöjen ja kauppa-asiakirjojen valvontaan.

Elintarvikkeiden nanosovellusten turvallisuudesta tarvitaan lisää tutkimuksia, sanoo Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen EFSA.

Lähde: Evira.fi

Työntekijät voivat altistua

Nanohiukkaset ovat käsittämättömän pieniä. Voisiko nanohiukkanen karata vaatteesta ja päätyä vaikkapa keuhkoihin?

– Lyhyt vastaus on: ei voi. Jos vaate on käsitelty nanomateriaalilla, siitä voi lähinnä pestäessä vapautua nanomateriaalia, koska silloin kulutus on kovaa. Silloin nanomateriaalit menevät viemäriin, Savolainen kuvaa.

Nanohiukkanen ei Savolaisen mukaan voi livahtaa myöskään ihon läpi.

– Esimerkiksi hankaantuminen urheilusuorituksen aikana on lyhytaikaista, eivätkä materiaalit muutenkaan läpäise ihoa. Ei sellaista vaaraa ole. Eivätkä materiaalit haihdu, eli hengityksen kautta ei aiheutu altistumista.

Nanomateriaalien määrät vaatteissa ovat hänen mukaansa ylipäätään niin pieniä, ettei altistuminen ole mahdollista. Tehtaiden työntekijät ovat toinen juttu.

– Jos valmistetaan suuria määriä vaatteita ja käytetään myös suuria määriä nanomateriaaleja, niin silloin työntekijät voivat altistua.

Teollisuuden tuotantoprosesseista voi vuotaa työympäristöön nanomateriaalia.

– Kyseessä voisi olla esimerkiksi nanotitaanidioksidin tuotanto tai hiilinanoputkien tuotanto. Kun näitä materiaaleja on tarkoitus käyttää tuotteessa tai rakennusteollisuudessa, ne pitää pakata. Kun niitä pussitetaan tai säkitetään, voi syntyä hengitystiealtistusta. Samoin kun niitä kuljetetaan, säkit voivat revetä, voi tapahtua vahinko, Savolainen kuvaa.

Lopulta nanomateriaalia sisältävät säkit pitää joka tapauksessa tyhjentää johonkin.

– Kun nanomateriaali sekoitetaan vaikkapa muovipolymeeriin, voi syntyä hengitystiealtistus. Jos kyseessä on nestesuspensio, jossa materiaalit ovat nesteessä, nestettä voi joutua iholle. Vaikka nanomateriaalit eivät läpäisisi ihoa, ne voivat aiheuttaa reaktioita ihon pinnassa.

Nämä ovat lähinnä epäilyjä

Savolainen ei olisi huolissaan kuluttajan turvallisuudesta – nanomateriaalit urheiluvaatteissa eivät siis ole uhka. Muita ongelmia voisi mahdollisesti kuitenkin syntyä.

– Eivät nanohiukkaset vaatteista käytössä irtoa, pestäessä lähinnä. Silloin niitä voi joutua, ja joutuukin, viemärin kautta jätevesiin. Jos kyseessä olisi hyvin reaktiivinen nanohiukkanen, joka reagoisi bakteerien, valkuaisaineiden ja muiden biomolekyylien kanssa, voisi ajatella, että se voisi häiritä esimerkiksi biologisten vedenpuhdistamoiden toimintaa vaurioittamalla bakteerikantoja, joita siellä on käytössä, Savolainen toteaa.

– Tästä on vielä aika vähän tietoa, nämä ovat lähinnä epäilyjä. Vaatteissa käytetään titaanidioksidia, kobolttia sisältäviä yhdisteitä, hopeayhdisteitä, jotka voivat olla terveydelle haitallisia, jos niille altistuisi enemmän. Voisivat ne aiheuttaa jotakin esimerkiksi bakteereille.