Aki Sirkesalo syntyi Toijalassa 1960-luvulla. Hän aloitti musiikkiharrastuksensa seurakunnan puhallinorkesterissa ja kuorossa noin 10-vuotiaana. Myöhemmin hän puhalsi trumpettia myös VPK:n torvisoittokunnassa. Sittemmin teini-iässä rokki vei Akin mukanaan, ja trumpetti vaihtui kitaraan.
Ekat bändit Aki muodosti isonveljensä kanssa. Tällainen oli mm. Buddy Chairman & The Flamin Cooties, jonka ura kesti yhden koulun konvan eli jumppasalissa pidetyn diskon verran. Seuraava kunnianhimoisempi yritys oli The I-Trees lauluyhtyeestä nimensä muokannut U-Puu, jonka demoa Holle Holopainen kohteliaasti soitti Rockradiossa. Elettiin vuotta 1984, kun Aki Sirkesalo löysi itsensä samasta työpaikasta Hollen kanssa, joka tuomaripelillä varmisti Akin silloisen Naamiot-bändin Rock SM -kisojen finaaliin. Naamiot kuitenkin hajosi melko pian kisojen jälkeen.
Akin ja Raine Salon vuonna 1986 perustama Giddyups pääsikin sitten jo levylle asti, tosin tuolloin bändiin oli Rainen tilalle tullut uudeksi kitaristiksi ja biisintekijäksi Sami Saari. Giddyups ehti tehdä kaksi albumia, jotka jäivät melko pienen diggaripiirin herkuiksi. Vuonna 1989 Giddyups teki myös mittavan ja jo eksoottiselta kuulostavan kiertueen Neuvostoliittoon, missä bändi sai VIP-kohtelun. Kiertue suuntasi Taskentiin, Riikaan ja Tseljabinskiin, joten kilometrejä kertyi kunnioitettava määrä. Vastaanotto Keski-Aasiassa oli uteliaan hämmentynyt, mutta Latviassa suorastaan riehakas.
Sami Saaren kanssa Aki jatkoi vuosikymmenen taitteessa seuraavaan bändiin Veeti & The Velvetsiin, joka kehitti jo Giddyupsinkin harrastaman a cappella -laulun huippuunsa. Akin sooloura alkoi sapattivapaalla Velvetsistä vuosien 1992-1993 vaihteessa.
Vuonna 1994 debyyttisingle Hikinen iltapäivä toi kuukauden mittaisen helteen Helsinkiin, ja saman vuoden syksyyn iski Mustankipee. Tammikuun 1995 alussa ilmestyi kappale Naispaholainen. Kaikki nämä soivat tanakasti kaikilla Suomen radioasemilla. Tammikuun lopussa 1995 näki päivänvalon debyyttialbumi Mielenrauhaa, joka hyppäsi heti virallisten listojen TOP 10:een. Syksyn myötä albumi ylitti myös kultalevyrajan, ja levyn kultapainokseen saatiin bonusbiisiksi keikkasuosikki Pelkkää kuvitelmaa.
Vuoden 1996 Aki aloitti tempaisemalla itselleen kaksi arvostetua Emma-palkintoa: vuoden miestulokkaana ja vuoden levystä. Vuosi jatkui vauhdikkaana, ja syksyllä 1996 ilmestyi Akin toinen pitkäsoitto Aika. Levy jatkoi tyylillisesti Mielenrauhan linjaa, kuitenkin syventäen ja laajentaen sitä. Tämäkin levy nousi välittömästi TOP 10:een. Albumilta lohkaistut singlet Missä betoni kasvaa, Seksuaalista häirintää sekä Heitätkö avaimen saivat kaikki erinomaisesti soittoaikaa radioaalloilla.