Suomeen saapuu maaliskuussa uusi automerkki nimeltään SsangYong. Teknavi selvitti minkälainen on malliston myydyin Korando-katumaasturi.
Moni varmasti miettii, että mikä ihmeen SsangYong? Onko kyseessä vakavasti otettava automerkki?
Suomennettuna SsangYong tarkoittaa kahta lohikäärmettä. Yritys aloitti toimintansa päivittäistavarakaupalla vuonna 1939. Autot tulivat mukaan kuvioon 1950–luvun puolivälissä. Kyseessä on Korean vanhin automerkki, jota pidetään kotimaassa innovatiivisena autonvalmistajana. Nykyisin merkin omistaa intialainen Mahindra & Mahindra. Tiettävästi merkin talous on kunnossa. Valmistajalla on muun muassa oma suunnitteluosasto, komponentit sekä moottorit.
SsangYong-autoja valmistuu vuodessa noin 150000 kappaletta, joten se jää tuotantomäärissä selvästi Kian ja Hyundain jalkoihin. Mallisto kattaa seitsemän eri korimallia, joista Suomeen tuodaan Korando- ja Rexton-katumaasturia. Vuoden lopulla markkinoille tulee myös B-segmenttiin kuuluva crossover Tivoli, joka näillä näkymin tulee Suomen tuontiohjelmaan.
Aivan tyhjästä SsangYongin ei tarvitse Suomessa aloittaa sillä korealaismerkkiä tuotiin Suomeen ensimmäisen kerran jo 1990–luvun puolivälissä. Silloinen suosikkimalli oli Musso-katumaasturi, jota myytiin parin vuoden aikana noin 150 kappaletta. Uudesta tulemisesta vastaa Bassadone Automotive Group, joka tuo maahan myös Daciaa, Hyundaita, Isuzua, Renaultia ja Suzukia. Ensitietojen mukaan suurin osa jälleenmyyntiverkostosta hoituu nykyisten Suzuki-liikkeiden kautta ja Helsinkiin tulee myös oma SsangYong-merkkiliike.
Se itse firmasta ja merkistä. Entä ne ajokokemukset?
Uusi korealainen automerkki herättää kyynisessä autotoimittajassa paljon epäilyksiä. Ne kuitenkin hälvenevät nopeasti, kun autoon tutustuu tarkemmin. Crossover-luokkaan kuuluva Korando on ryhdikkään ja nykyaikaisen näköinen. Korin leikkaukset on tehty huolella, eikä saumoissa ilmene päällepäin ylimääräisiä väljyksiä. Raksi ruutuun siis ensimmäisestä kohdasta.
Hyvä vaikutelma jatkuu myös auton sisätiloissa, joskin koeajoyksilön punaiset nahkapenkit hyppäävät turhan paljon silmille. Kojelauta on vuorattu pehmeällä materiaalilla ja viimeistely on asiallisella tasolla. Ei voida puhua aivan eurooppalaismerkkien laatutasosta, mutta ennakkoletukseen nähden positiivinen yllätys. Malli-ikä alkaa näkymään lähinnä vanhahtavassa ajotietokoneessa ja radion näytössä. Se sallittakoon sillä nykyisen neljännen sukupolven Korandon lanseeraus tapahtui jo nelisen vuotta sitten. Moottori käyntiin ja liikkeelle. Kylmänä kaksilitrainen dieselmoottori kuulostaa karkealta, mutta käyntiääni tasoittuu moottorin lämmetessä. Täysin äänetön moottori ei kuitenkaan ole. Melua lisää osaltaan renkaista kantautuva humina. Jousitus on säädetty nykyautojen tyyliin hieman napakaksi, ehkä hieman liiankin jäykäksi. Toisaalta korissa ei ilmene korkeasta painopisteestä huolimatta ylimääräistä huojumista. Isompi ongelma mutkaan tullessa on kuminauhamainen ohjaus. Se palautta turhan hanakasti ja tuntuma tiehen on etäinen. Maantiellä auto kulkee vakaasti ja vauhdin kasvaessa jousitus toimii mukavammin. Pidemmän matkan tekeminen ei ole siis ongelma, jos hyväksyy verrattain kovan rengasmelun.
