Ajoneuvos: Näitä superautoja ei vielä Suomessa näy – miksi ihmeessä?

Östermalmin kaupunginosa kantaa elitistisen maineensa ylpeästi. Merkkiliikkeiden, samppanjabaarien ja yökerhojen leimaamalla alueella sijaitsee kappale skandinaavista autokauppahistoriaa. Hans Ostermanin autoliike rakennutti 1930-luvulla huippumodernin näyttelyhallin Grev Turegatanille. Marmorihalliksi kutsutussa tilassa kaupattiin muun muassa Chevroletia ja Buickia, sittemmin autokaupan lopetettua Systembolagetin tuotteita. Pari vuotta sitten vanha loisto palasi Marmorihalliin. Vaikka alkuperäisestä sisustuksesta ei ole paljoa jäljellä olisivat nyt tilassa kiiltelevät autot kelvanneet myös menneisyyden liikemiehille: Range Rover, Bentley, Jaguar – ja McLaren.

McLaren on merkeistä selvästi nuorin mutta urheilullisin. Bruce McLarenin perustaman ja sittemmin Ron Dennisin suuruuteen kasvattaman kilpa-autotallin ensimmäinen tieliikennekelpoinen auto oli F1, joka mullisti käsityksiä katulaillisten autojen suorituskyvystä. Vain 67 kappaletta valmistettu kolmepaikkainen hiilikuituraketti on jo moninkertaistanut markkina-arvonsa eikä maalia näy.

Seuraava lanseeraus oli luvassa 11 vuotta F1:n valmistuksen päätyttyä. McLaren MP4-12C on takavetoinen ja –moottorinen urheiluauto joka rykii kahdella turbolla kiusatulla kahdeksikollaan kuljettajan ja matkustajan nollasta kahteensataan alle yhdeksässä sekunnissa. Tätä ominaisuutta kokeilleena voin vakuuttaa että vaikka auto näyttää hieman tylsältä ei pitkäveteisyydestä ole tietoa kun nilkka on suorana. Vieläkin vakuuttavampaa on hidastuvuus joka saa otsatukan valumaan silmille.

Malli on kokenut hiljattain päivityksen ja se kantaa nyt nimeä 650. Malliston huipulle on tullut hybridikanuuna mallinimeltään P1 ja hinnat alkaen-malliksi 570S, jonka tulisi saada Porsche 911:n ostajat epäilemään tarkoitusperiään.

Sekä MP4-jne. että 650S olivat näyttävästi esillä kun Ajoneuvos suoritti pikaisen tupatarkastuksen Grev Turegatanilla, toisen ikkunassa komeili ”myyty” –lappu. Kiitos Ruotsin maltillisen autoverotuksen saa perusvarustellun McLarenin naapurin kilpiin noin 250 000 eurolla. Irrotettavalla katolla autonsa haluava saa varautua maksaamaan pienen perheauton hinnan päälle. Ei ole ihme, että näitä volyymimalleja on myyty Östermalmin liikkeestä kaksinumeroinen määrä.

Todellinen osoitus kansankodin ostovoimasta on kuitenkin se, että noin miljoonan euron hintaisia McLaren P1-hyperautoja on ostettu Ruotsiin ”vähintään” neljä kappaletta ja neuvottelut yhden P1 GTR:n hankinnasta olivat täydessä käynnissä pari viikkoa sitten. Ensiksi mainittu kiihtyy kuulemma nollasta kahteensataan alle seitsemässä sekuntissa ja jälkimmäinen on ratakilpuri, joita myydään vain ensimmäisten omistajille rajoitettu 35 kappaleen erä. Kysyittekö hintaa? Muodolliset kolme miljoonaa euroa…

Tukholmassa asioiviin McLarenin ostajiin kuuluu ruotsalaisten lisäksi niin norjalaisia kuin tanskalaisiakin – mutta suomalaiset antavat odottaa itseään. McLareneita ei näy myöskään tullin tuontiautotilastoissa.  Huolimatta Sipilän hallituksen autoverolinjauksista uuden McLarenin ostajalle printattaisiin kuusinumeroinen verolappu maksettavaksi. Tämän ei pitäisi olla ylitsepääsemätön este vauhtipäiden piirissä, maahamme on kilvitetty selvästi kalliimpia italialaisia urheiluautoja.

Liekö este kliininen muotoilu vai merkki, joka ei vielä hehku samanlaista tarinaa kuin Maranellon tanssiva ori? Ajoneuvokselle kerrottiin että ruotsalaisila omistajilla on yksi yhdistävä piirre – kaikki suhtautuvat intohimoisesti moottoriurheiluun. Ehkä kilpaa ajava varakas suomalaisinsinööri vielä kiinnostuu asiallisesta urheiluautosta –määräaikaishuoltokaan ei olisi kuin laivamatkan päässä.