Vaikka Ukrainan joukot vapauttivat Hersonin kaupungin Venäjän lähes yhdeksän kuukautta kestäneestä miehityksestä, taistelu elämästä jatkuu yhä.
Torstaina 24. marraskuuta Venäjän ohjusisku osui hersonilaiseen kerrostaloon kuin salama kirkkaalta taivaalta, lähes kirjaimellisesti.
– Ikkuna täyttyi valosta ja koko huone valaistui. Sitten tuli monta räjähdystä, Liudmyla Antonenko kuvailee hetkeä, kun ohjus osui heidän taloonsa.
– Olimme niin peloissamme.
Isku vei ulkoseinän ja sähköt 82-vuotiaan Liudmylan ja hänen poikansa Oleksandr Antonenkon asunnosta.
Viikonloppuna he saivat sähkön ja kaasun takaisin yhdeksän kuukauden jälkeen. Oleksandr toivoisi vielä juoksevaa vettä, jotta vessaa voisi käyttää normaalisti, perhe kertoo uutistoimisto Reutersin haastattelussa.
Lähestyvä talvi kuitenkin pelottaa, sillä he joutuvat asumaan osittain raunioina olevassa asunnossaan. Heillä ei ole mahdollisuutta lähteä, sillä Liudmyla ei pysty matkustamaan.
Venäjä on jatkanut ohjusiskujaan Hersonin kaupunkiin, jonka Ukrainan joukot vapauttivat 11. marraskuuta.
Erityisen irvokkaan asuinalueelle tehdystä iskusta tekee se, että kaupunki kuuluu alueelle, jonka Venäjä laittomasti pakkoliitti itseensä syksyllä – eli väittää olevan osa itseään.
"Isä sanoi, että kuolee pian"
Liudmiyla ja Oleksandr saivat pitää toisensa, mutta osa naapureista ei ollut niin onnekkaita.
38-vuotiaan Liliia Khrystenkon poskelle putoaa kyynel, kun hän kertoo tapahtumista. Kaikkialle nousi sankka pöly, ja Liliia piiloutui kylpyhuoneeseen poikansa kanssa.
Hän kuuli isänsä huutavan ja käskevän soittaa ambulanssin, sillä äiti oli loukkaantunut. Puhelinyhteydet eivät kuitenkaan toimineet. Hän meni lapsensa kanssa ulos, jossa häntä odotti kammottava näky.
– Äitini makasi maassa rakennuksen ovella, kasvot maata kohden, veren peittämänä.
– Isäni istui hänen vierellään sanoen, että hänkin kuolee pian.
Liliian molemmat vanhemmat kuolivat iskussa. Hänen on vaikea nähdä minkäänlaista oikeutusta Venäjän toiminnalle.
– Tämä on niin epäreilua. [Vanhempani] olivat hyviä ihmisiä.
