Elämä ei ole tarjonnut helsinkiläiselle Niina Hartikaiselle ihan niitä helpoimpia kortteja. Jos jonkinlaisista sairauksista kärsivä nuori nainen joutui viettämään ensimmäiset vuotensa sairaalassa, ja nyt 27-vuotiaana hän haaveilee muutosta omaan kotiin. Välillä hän on katkera kohtalolleen, mutta pääsääntöisesti elämä on ihan onnellista.
Syntyessään Niina Hartikainen vaikutti olevan täysin terve vauva. Heti napanuoran leikkaamisen jälkeen kuitenkin huomattiin, että tyttö ei pystykään hengittämään. Syyksi paljastui, että hänen vasen keuhkonsa ei ollut kehittynyt lainkaan. Pienokainen kiidätettiin leikkaukseen, mutta lääkärit eivät antaneet hänen vanhemmilleen paljoakaan toivoa.
– On pieni ihme, että olen edelleen elossa, Hartikainen sanoo.
Hän joutui viettämään kahdeksan ensimmäistä vuottaan sairaalassa. Sen jälkeen hänet siirrettiin kuntoutuskotiin, ja vasta 16-vuotiaana hän pääsi muuttamaan pysyvästi kotiin vanhempiensa luokse, ja samalla toteutui hänen lapsuuden haaveensa.
– Olin varmaan neljän tai viiden vanha, kun ymmärsin, että elämäni on erilaista kuin muiden. Totta kai murehdin sitä. Olihan se ikävää aina iltaisin, kun isä ja äiti lähtivät kotiin. Mutta päivisin sairaalassa oli ihan hyvä olla. Sairaala tuntui kodilta, koska olin siihen tottunut. Mutta kyllä minä lapsena haaveilin, että pääsisin muuttamaan oikeaan kotiini.
Lihasheikkous haittaa arkiaskareita
Keuhkosairauden lisäksi Hartikainen kärsii synnynnäisestä lihasheikkoudesta, jonka syytä ei tiedetä. Sen takia hän liikkuu pääsääntöisesti pyörätuolilla. Hän tarvitsee apua liikkuessaan ulkona epätasaisessa maastossa, mutta kotona hän pärjää yksin melko hyvin. Avustajaa tarvitaan ainoastaan suihkussa ja iltaisin hengityskoneen kanssa, jota hän joutuu käyttämään keuhkosairautensa takia.