Aira Samulin kiittää Kaari Utriota itsemurhapillerikeskustelun avauksesta, sillä se jos mikä herättää voimakasta keskustelua vanhusten asemasta. Ja sitä Samulinin mukaan tarvitaan. Kiireesti.
− Vanhukset kuolevat vanhainkodeissa ikävään, jylisee paljon vanhainkoteja kiertänyt Aira Samulin.
Samulinin mukaan lopputulos on ihan sama, jaetaan vanhuksille sitten itsemurhapillereitä tai annetaan virua vanhainkodeissa yksin, sillä ikäväänkin voi kuolla.
Vaikka 82-vuotias Samulin ei vielä tarvitse vanhusten palveluita, on hän järjestänyt omat asiansa niin, että hänen ei koskaan tarvitse vanhainkodissa riutua. Hän on rakennuttanut itselleen uuden kodin vanhuudenpäiviä varten, jossa toivoo voivansa asua hamaan loppuun asti. Koti on suunniteltu vanhusten erityistarpeita ajatellen. Siellä voi esimerkiksi liikkua pyörätuolilla vaivatta.
− Muutan sinne sitten, kun en enää pärjää nykyisessä kodissani, Samulin sanoo.
Ei hoitotestamenttia
Samulin ei ole innoissaan Utrion esittämästä itsemurhapilleriajatuksesta, mutta toisaalta kokee, että elämän jatkaminenkaan lääketieteen keinoin ei välttämättä ole oikein.
− Nämä ovat niin vaikeita ja henkilökohtaisia asioita, että on vaikea sanoa. Kyllähän se tuntuu luonnonvastaiselta, että elämää pidennetään silloin, kun ihminen olisi jo valmis kuolemaan, Samulin pohtii.
Hänen mielestään olisi hyvä, jos ihminen voisi siinä tilanteessa itse päättää, mitä tehdään. Tai edes lähiomainen. Itse hän ei ole vielä ajatellut asiaa sen tarkemmin, eikä tehnyt esimerkiksi hoitotestamenttia.
