Aino-Kaisa Saarisen ja kaksossiskon välit katkesivat: "Sisko osaa olla kylmä kuin mannerjää"

Huippuhiihtäjä Aino-Kaisa Saarinen kertoo tänään ilmestyvässä muistelmateoksessa Tahto (Teos) menestyksekkäästä urheilu-urastaan sekä sen heittämästä varjosta hänen sisarsuhteisiinsa.

Aino-Kaisalla on takanaan useat vuodet hiihtämistä yhdessä kaksoissiskonsa Maijan kanssa. Siskokset ovat voittaneet yhdessä nuorten MM-kultaa ja ovat myös päässeet pitkälle parisprintissä, josta he voittivat SM-kultaa vuonna 2011.

Matkaan on mahtunut onnistumisia, mutta mukana on myös ollut kitkaa ja sisarten välisiä riitoja. Niistä vaikein aiheutti kaksosten välille välirikon, jonka jälkeen välien korjaaminen ei ollut enää itsestäänselvyys.

Aino-Kaisa kertoo kirjassa saaneensa vuonna 2015 seuraltansa Lempäälän Kisalta mahdollisuuden tehdä hiihtäjävalinnat Kuusamon SM-kilpailuihin. Seuralle olisi siis sopinut, jos Aino-Kaisa olisi hiihtänyt parisprintin yhdessä siskonsa kanssa.

Aino-Kaisa päätti kuitenkin, että seura saisi tehdä valinnat hänen sijaansa. Päätös ei ollut alkuunkaan Maijan mieleen, joka ei lopulta osallistunut Kuusamon SM-kilpailuihin lainkaan.

”Lopputulos on ennätyksellisen pitkä ja jäätävä välirikko. Välimme eivät sittemminkään ole palanneet ennalleen, korkeintaan jonkinlaiseen välirauhan tilaan. Kaksossisko osaa halutessaan olla kylmä ja torjuva kuin mannerjää. Tom (Gustafsson, Aino-Kaisan mies) on sitä yrittänyt järkipuheella sulattaa, mutta hänenkin kykyjensä rajat ovat näemmä tulleet vastaan.”

Myös Maija kommentoi suhdettaan siskoonsa kirjassa. Hän kutsuu siskoaan tämän lempinimellä Aikku.

”Aikku voi puhua mulle ihan mitä sylki suuhun tuo, kuin olisin kiveä vailla mitään tunteita. Aikani hymyilin ja heilutin häntää, mutta keväällä 2015 meille tuli välirikko. En tiedä, palaavatko välit koskaan ennalleen. Aikku oli kivempi ihminen ennen ensimmäistä arvokisamitaliaan.”

Välirikko ei ole jäänyt naisen ainoaksi vaikeaksi kokemukseksi sisartensa kanssa.

Hän kertoo, että on kohdannut katetutta Maija-kaksosensa sekä Tarja ja Terhi-siskojensa puolelta. Perheessä on yhteensä neljä lasta.

Kirjassa Aino-Kaisa kertoo, että katetutta on tuottanut erityisesti vanhempien antama huomio.

”Isä ja äiti eivät koskaan ole kadehtineet minua. He ovat kyllä tarpeeksi läheltä nähneet tämän ammatin glamourin. Kateuden iloja olen saanut senkin edestä nauttia siskojeni suunnasta. Kateudeksi sen tulkitsen, vaikka se on ruuan näköiseksi naamioitu. Siskojeni mielikuvissa syön yhden aterian vanhempieni luona joka päivä. Se olisi kyllä aika maaginen suoritus naiselta, joka on pian viisitoista vuotta viettänyt parisataa päivää vuodesta poissa kotoa.”

”Äiti heiluu tässä ristiaallokossa eestaas, kun siskot paasaavat, että minun paapomiseni pitää lopettaa. Että minun pitäisi jo irrottautua lapsuudenkodista, tai minut pitäisi sieltä irrottaa. Vanha ihminen kerää sitten moisesta huonoa omaatuntoa.”

Aino-Kaisa peräänkuuluttaa, että siskot ovat myöskin saaneet vanhemmilta apua. Hänen mukaansa jokainen on saanut oman 25 prosenttiaan vanhempien tuesta.

Hän perustelee vanhempiensa luona syömistä sillä, että se on mahdollisuus palautua treenien keskellä.

”Huippu-urheilu vaatii poikkeuksellisia kilpailuetuja, ja tuo on sellainen. Tarvitsen siihen vanhempieni, en siskojeni hyväksyntää. Miksi siitä on tullut ongelma vasta, kun aloin pärjätä? Olisin tyhmä, ellen kävisi siellä syömässä. Nyt, etäisyyden päästä, näen että Maijalle on jäänyt omalta urheilu-uraltaan jotain hampaankoloon ja syystäkin. Maijan juoksijanura olisi voinut saada uuden suunnan, jos sitä olisi vaikka kuljetusavulla tuettu samalla lailla kuin minun hiihtouraani. Maijan mielestä minä olen saanut kaiken ja hän ei mitään.”

Aino-Kaisa kirjoittaa, että hän rakastaa sisariaan, muttei tiedä saavutetaanko ateria-asiassa yhteisymmärrystä ennen kuin sitten, kun hän päättää uransa vuonna 2018.

Lainaukset ovat tänään ilmestyvästä Tahto-kirjasta (Teos). Aino-Kaisa Saarisen elämästä kertova muistelmateos on Pekka Holopaisen kirjoittama.