Aikuinenkin voi päästä eroon R-viasta – 30 vuoden tapa tosin on vaikea purkaa

Erilaisia puheentuoton ongelmia voi tulla myös aikuiselle yllättäen.

– Esimerkiksi aivoinfarktista voi tulla todella vaikeita puheentuoton ongelmia, kuvaa Katja Koski, Äännekoulun puheterapeutti.

Jos kyseessä on perusterve aikuinen vailla yllättäviä terveysongelmia, taustalla voi olla käynti hammaslääkärissä.

– Menee vähän aikaa että artikulaatioelimistö hakevat paikkaansa., jos hampaistossa on tapahtunut muutoksia: on jouduttu paikkaamaan hampaita. ja hampaiden asento suhteessa toisiinsa on muuttunut. Silloin äänteiden tuottaminen voi muuttua.

Aivot korjaavat puheen

Vaikka R tai S on puuttunut lapsesta asti, ihminen ei välttämättä kuule tekemäänsä "kurkkuärrää". Aivot korjaavat puheen niin, ettei väärää äännettä kuule.

– Tutkimuksissa on havaittu, että ihmisillä, jotka käyttävät "väärää" ääntämistapaa, aivot korjaavat äänteen oikeankuuloiseksi. Varsinkin omalle puheellemme olemme äärimmäisen sokeita, Koski kuvaa.

Mitä kauemmin äänteen opettelua lykkää, sitä vaikeammaksi sen oppiminen tulee. Puhe on motoriikkaa, ja puhuessaan ihminen tekee todella pieniä, hienomotorisia sarjoja.

– Itse harrastan kuntosalia, ja olen oppinut personal traineriltani, että minulla on väärä liikemalli kyykkäämiseen. Minun täytyy tehdä satoja toistoja, jotta opin oikean liikemallin. Koska olen 30 vuotta kyykännyt väärin, tilanne on hankalampi kuin jos olisin vasta viisi vuotta kyykännyt väärin, Koski sanoo.

– Puheessa on sama juttu: jos on 30 vuotta sanonut ärrän kurkusta, mallin muuttaminen on vaikeampaa kuin jos olisit sanonut ärrän neljä vuotta kurkusta.

Ole sinnikäs

Puuttuvan äänteen voi kuitenkin ujuttaa puheeseen myös aikuisena. Aluksi äänne täytyy oppia sanomaan.

– Jos pystyy jo sanomaan äänteen erillään, silloin täytyy todella päättää: seuraavan minuutin puhun ja aina, kun sanon ärrän väärin, sanon sen uudestaan. Ja uudestaan, Koski neuvoo.

– Puheterapiaan tulevien lasten kanssa täytyy todella harjoitella sitä, että he jäävät kuuntelemaan omaa puhettaan ja hoksaavat, että tämä oli väärä R ja tuo oli oikea R. Sanon aina vanhemmillekin, että kun vian itse kuulee, ollaan jo todella pitkällä. Silloin alkaa spontaanisti omassa puheessaan korjaamaan virhettä.