Äidin raju kertomus poikansa huumekoukusta: Ihmistä rakastaa, mutta hänen käytöstään vihaa niin syvästi

Aulin pojan elämään on kuulunut monenlaisia aineita. Kannabis ja imppaaminen tulivat kuvioihin jo nuorena, sen jälkeen poika on kokeillut äidin sanojen mukaan "vaikka mitä". 

– Heroiinia hän ei ole kertomansa mukaan käyttänyt. 

imago/Christian Ohde/ All Over Press

Äidin ja pojan välit etääntyivät vuosiksi sen jälkeen, kun poika muutti kotoa tyttöystävänsä luokse. Jossain vaiheessa pariskunta ilmoitti tulevasta perheenlisäyksestä.

– Ensimmäinen ajatukseni oli, että voi ei, kauheaa. Toivoin, että huumeidenkäyttö olisi loppunut lapsen syntymään, mutta ei niin käynyt. Toinenkaan lapsi ei auttanut tilannetta. 

Lasten äiti ei käyttänyt huumeita, ja Auli yritti myös omalta osaltaan tarjota lapsille normaalia, säännöllistä mummola-elämää. Oltiin paljon yhdessä, tehtiin ruokaa, oltiin lähekkäin.

"Opin, että syy ei ole vanhemman"

Aulin poika ei ole koskaan ollut väkivaltainen, mutta oman osansa syytöksistä äiti on kuullut. 

– Narkomaani syyttää aina jotain toista, itsessä ei ole koskaan vikaa tai syytä. Sen olen näiden vuosien aikana oppinut, että kaikki vanhemmat yrittävät parhaansa. Syy ei ole vanhemman, ei se vanhempi sitä huumetta lapseensa pistä.

Kun oman pojan huumeidenkäyttö valkeni Aulille, hän otti heti yhteyttä Irti Huumeista ry:n päivystävään puhelimeen. 

– Halusin itselleni tukea siitä, mitä pitäisi tehdä ja mitä tämä nyt tarkoittaa. Minulle tuli hirvittävä tuska, ihan itseni takia tarvitsin tietoa vaihtoehdoista.

Kun lapsen huumeidenkäyttö lopulta tulee ilmi, perheelle voi tulla voimakas häpeän tunne, eikä asioista halua kertoa kenellekään. Kuvituskuva.Lehtikuva

Nyt hän on itse huumeidenkäyttäjien läheisten vertaistukiryhmän ohjaaja. Hänen mukaansa ryhmissä käy paljon vanhempia.

– Kaksi tuntia puhumme, kaikki saavat puheenvuoron ja tilaisuuden kertoa omista asioistaan. Oman lapseni käyttöhistoria on niin pitkä ja olen asian kanssa sinut, joten koen, että pystyn antamaan tukea ja omia näkökulmia siihen, miten asioihin on hyvä reagoida –ainakin kertoa, mitkä ovat auttaneet itseäni.

Ryhmiin tulevat perheet ovat usein kaikki eri vaiheissa. 

– Useat vanhemmat ovat kauan, jopa vuosia, painineet asioiden kanssa yksin, ennen kuin tulevat hakemaan apua. Ihminen haluaa usein ensin kieltää asian, että eihän meillä voi näin olla, ehkä mä vaan kuvittelen. Kun asia lopulta tulee ilmi, voi samalla tulla voimakas häpeän tunne eikä asioista halua kertoa kenellekään.

Aulin mukaan tärkeintä on, että vanhempi pitää itsestään huolta. Elämässä täytyy olla muutakin sisältöä kuin lapsen huumetaistelu.

– Sitten, kun lapsi on valmis menemään hoitoon, hän tarvitsee siinä kaiken avun ja tuen. Itsellä täytyy olla varastossa voimia tähän vaiheeseen. 

Muutama vuosi sitten poika ilmoitti hakeutuvansa hoitoon. Auli uskoo, että ero lasten äidin kanssa herätti pojan miettimään elämäänsä.

Hae apua esimerkiksi: 

Irti Huumeista ry:n vertaistukiryhmässä vanhemmilla, sisaruksilla ja muilla läheisillä on mahdollisuus jakaa huumeongelman herättämiä ajatuksia samassa tilanteessa olevien kanssa.

Valtakunnallinen päivystävä puhelin: 010 80 4550

Elämä on parasta huumetta ry:n palvelua voivat käyttää huumeiden käyttäjät, heidän omaisensa ja muut palveluja tarvitsevat, sekä viranomaiset apua ja ohjausta vaativissa asioissa.

Neuvontapuhelin 0800 900 45 on soittajille ilmainen ja se on auki 24 tuntia vuorokaudessa. 

A-klinikka palvelee erilaisista päihde- ja muista riippuvuusongelmista kärsiviä sekä heidän läheisiään. 

Apua voi hakea oman paikkakuntansa kautta.

– Hän ajatteli, että nyt hän ei enää jaksa huumetouhuja. Rahaa ei ollut ja kaikki oli raskasta. 

Aulin mukaan pojalla menee tällä hetkellä erittäin hyvin. Hänellä ei ole rikostaustaa, ja hän on pystynyt pitämään asuntonsa. 

– Töitä hänellä ei ole eikä toimeentulotuki ihmeempiin riitä, mutta avustan häntä esimerkiksi niin, että käymme yhdessä kaupassa. 

Auli kokee elämänarvojensa muuttuneen vuosien varrella. 

– Saan tällä hetkellä suunnattomasti iloa ihan jo siitä, että näemme, menemme yhdessä kahville, ja hän näyttää hyvältä ja freesiltä. Että hän juttelee kuin kuka tahansa – se on onnen hetki, kun näkee, että oman lapsen silmät ovat kirkkaat, eivätkä huumeiden samentamat.