Ähtärin blogi: Eläinpuisto pienten vierailijoiden silmin: “Äiti, voiko karhu kuolla sukupuuttoon?”

Julkaistu 29.10.2018 11:12

Tällaisia kysymyksiä kyseli pieni Nuutti, kun perhe vietti syksyistä päivää Ähtärin Eläinpuistossa. Pojan äiti Ulla kirjoittaa Ähtärin blogissa, millaiselta eläinpuisto näytti pienten vierailijoiden silmin.

Video yllä: Lumi ja Pyry -pandojen elämää voi seurata pandalivessä vuorokauden ympäri!

Onneksi Nuutille saa vastata, että ei, karhut eivät ole kuolemassa sukupuuttoon, kiitos juuri näiden eläinpuistojen. Mutta löytyy monia lajeja, joiden sukupuutto pyritään estämään juuri sillä, että niitä on eläinpuistoissa. Ähtärissäkin on tehty töitä eläinten suojelemiseksi jo 45 vuotta.

Lapsiamme mietitytti kovasti myös se, miksi tässä eläinpuistossa ei ollut norsuja. Vastaukseksi saimme, että Ähtärin eläinpuistossa halutaan tarjota eläimille mahdollisimman luonnolliset olosuhteet, joten metsän keskelle on valittu eläinlajeja, jotka sopeutuvat pohjoiselle havumetsävyöhykkeelle.

Lapsiperheelle Ähtärin eläinpuisto sopii erityisesti sen selkeän reitin takia. Yhden ja saman helppokulkuisen polun varrella on kaikki eläimet. Aitaukset ovat niin isoja, että samaa eläintä on mahdollista nähdä monestakin eri kulmasta.

Mineankin tohti päästää aitausten lähelle, sillä ne oli niin hyvin suojattu, ettei tarvinnut pelätä pienen tekevän liian läheistä tuttavuutta eläinten kanssa.

Koska Nuutti on ihan valtavan kiinnostunut juuri eläimistä, on hauskaa, että niistä oli helposti tietoa saatavilla. Lapset oppivat myös tosi nopeasti katsomaan noista tietokylteistä itse, miten monta poikasta kyseinen eläin voi saada ja mitä se syö.

Opimme myös esimerkiksi sen, että vesikko on yksi eläinlaji, joka on saatu juuri Ähtärin eläinpuistossa lisääntymään, vaikka se oli jo kadonnut Suomen luonnosta.

Polun varrelta löytyy myös kivoja lasten leikkipaikkoja. Lapset tykkäsivät kiipeillä ja mitata, minkä eläimen kanssa hän on yhtä pitkä.

Eväiden syöntipaikkojakin on monessa paikassa. Valitsimme tällä kertaa nuotion – tosin lapsilla oli niin kova nälkä, että vähän epäilen ehtikö heidän makkarat lämmetä sisältä ollenkaan.

Karhuaitaukselle satuimme juuri niiden uintiaikaan. Se oli ihan huippua – lapset välillä jopa kadehtivat eläinten kiipeilypaikkoja ja ehdottivat, että meillekin voisi sellaisia tehdä omaan pihaan.

Ja sitten ne pandat.

Eihän sielä pandatalossa voinut muuta kuin tuijottaa niitä ihania pehmoisia karvapalloja. Suurimman osan ajasta tyypit makoilivat todella rennoissa asennoissa, mutta onneksi Lumi vähän vaihteli nukkumapaikkaa välillä ja nähtiinpä hienot venyttelytkin!

Lapset saivat ajan kivasti kulumaan pandatalossa piirtämällä Lumille ja Pyrylle piirustukset. Me aikuiset sitten vain ihailimme pandojen mahtavia kiipeilypaikkoja!

Aloimme jo unelmoida, josko joskus tulevaisuudessa nähtäisiin Ähtärissä pikkupandoja, toivotaan niin!

Yhdistelmälippu oli meidän yllätykseksemme kaksipäiväinen, joten tulimme vielä toisen päivän aamuna käymään Ähtärin Eläinpuiston Farmin puolella. Lapset pitivät tuosta paikasta ihan valtavasti!

Vuorossa ollut työntekijä kertoili eläinten nimiä ja muutakin tietoa niistä. Nuutti tunnisti eläinkirjojensa perusteella jopa kanarotuja! Ja Mineahan nyt oli ihan höperönä, kun sai hiljaa koittaa silittää lampaita ja vuohia.

Mikko ja isommat pojat testailivat puujalkoja ja pysyivät kyllä uskomattoman kauan niillä pystyssä. Mandi ja Minea löysivät tallin nurkalta myös keppihevoset ja testailivat esterataa niillä. Nuutti tyytyi paikallaan olevaan puuheppaan.

Tuumittiin lasten kanssa, että onkohan tästä suloisesta pikku porosta kasvamassa joulupukille uusi apuri?