Markku Mutanen ei ollut tavallinen lapsi. Hän oli ylivilkas ja epäkohtelias eikä tullut toisten kanssa toimeen. Vasta 40-vuotiaana Mutanen sai diagnoosin: hänellä todettiin ADHD. Sen jälkeen Mutasen elämä muuttui.
Markku Mutanen oli seitsemänvuotias, kun isä vei hänet kasvatusneuvolaan vuonna 1969. Sieltä hänet ohjattiin tutkimuksiin Turun yliopistolliseen keskussairaalaan, ja siitä lähtien Mutasen käyttäytymiselle yritettiin löytää syytä. Mutasen levottomuus oli havaittu jo syntymävaiheessa, ja vain kahden vuoden ikäisenä hän aiheutti äidilleen mielenterveydellisiä ongelmia ylivilkkaudellaan.
– Lapsena kiipeilin kirjahyllyissä ja olin rauhaton. Silloin esitettiin epäilyksiä lievästä aivovammasta sekä kehityshäiriöstä.
Murrosiässä ja aikuisena Mutanen halusi sulkea silmänsä siltä, että oli erilainen kuin muut. ADHD:n vuoksi hänen elämänsä poikkesi kuitenkin tavallisesta. Vuosien varrella hänellä on ollut 54 eri työpaikkaa, hän on asunut 30 eri paikkakunnalla, elänyt avoliitossa kahdeksan naisen kanssa, ollut kihloissa viisi kertaa ja naimisissa kaksi kertaa ennen nykyistä avioliittoaan. Lyhyin työsuhde on kestänyt 15 minuuttia, pisin kaksi ja puoli vuotta.
– Minulla oli sosiaalisia ongelmia, en pärjännyt ihmisten kanssa, minulla oli lyhyt pinna enkä kehittynyt lainkaan.
Mutanen ei hyväksynyt erilaisuuttaan ennen kuin oli pakko. Vuonna 2002 Mutaselle tuli seinä vastaan.
– Olin ryyppyreissulla Helsingissä ja asuin silloin Sipoossa. Otin taksin kotiin, mutta pakenin paikalta ennen maksamista. Taksikuski pamputti minut kolme kertaa tajuttomaksi. Rankan kokemuksen jälkeen heräsin todellisuuteen. Sen seurauksena taustaani alettiin tutkia.
