Aarnio-oikeudenkäynti avaa kuvaa siitä miten rikolliset ja poliisit ovat käyttäneet matkapuhelimia. Salissa puidaan erikoisia termejä kuten pelipuhelin, sosiaaliliittymä ja operaatiopuhelin.
Aarnio-oikeudenkäynti jatkui torstaina Helsingin käräjäoikeudessa, kun salissa puitiin syyttäjien United Brotherhood -jengipomona pitämän Keijo Vilhusen puhelinliikennettä.
Itse käsittely eteni salissa varsin verkkaiseen tahtiin. Syyttäjä Antti Sundberg vertaili tuntikausia Vilhusen sosiaaliliittymän liikkeitä Vilhusen pelipuhelimiin.
Käräjätuomari Sirkka Jänttikin kiirehti syyttäjiä, mutta mitään vaikutusta sillä ei ollut. Juttu on pahasti kesän alussa tehdystä aikataulusta perässä.
Aarnio-jutun puhelintermejä
Sosiaaliliittymä tarkoittaa sellaista tavanomaista puhelinta, jonka numero on yleisesti tiedossa. Tällaisella liittymällä siis pidetään myös yhteyksiä useisiin eri ihmisiin. Sosiaaliliittymissä ei pitäisi rikoksista sopia. Aarnio käytti näistä laitteista tekstiviesteissään nimitystä siviilimankeli.
Poliisien "sosiaaliliittymät" ovat puolestaan virkapuhelimia.
Sen sijaan pelipuhelimet ovat laitteita, joilla pidetään yhteyttä vain kahden henkilön keskinäistä yhteyttä. Pelipuhelimilla halutaan salata se, että yhteyttä on ylipäätään pidetty. Usein käytetään vain tekstiviestejä.
Pelipuhelimet ovat halpoja kännyköitä, ne ostetaan käteisellä satunnaisesta kaupasta ja numerot ovat anonyymejä prepaid-liittymiä. Puhelimia ja liittymiä vaihdetaan usein. Pelipuhelimen rinnalla käytetään myös pelkkää prepaid-termiä.
Poliisit kutsuvat jutussa näitä pelipuhelimia myös operaatiopuhelimiksi, erityisesti juuri poliisin sitä hallussa olevaa laitetta. Poliisit myös antoivat laitteita rikollisille. Niitä kutsuttiin mm. nimellä .
