8 murhaa ja rikostoimittaja

Tiedotusvälineissä Jokelan tapahtumia on nimitetty monilla tavoin. Loppujen lopuksi kyse on kuitenkin kahdeksasta murhasta. Oikeudessa juttua ei tulla koskaan käsittelemään, koska syyllinen on kuollut.

Aikanaan kun tämä blogi joulukuussa 2005 avattiin kirjoitin: "Tämän blogin tarkoituksena on valottaa tv:n rikostoimittajan työn arkea". Palataan siis siihen, vaikka ei tämä nyt ihan arkea ole.

Tässä kuvaus parista työntäyteisestä päivästä. Samaa työtä tekivät kymmenet muutkin toimittajat ja kuvaajat.

Keskiviikkona puolen päivän jälkeen istui työhuoneessani Pasilassa ja päivitin tietojani Jere Karalahden jutusta. Uutistuottaja Jukka Vuori ryntäsi huoneeseen - tarkkaa kellonaikaa ei ole muistissa, mutta varmaankin se oli vähän ennen kello 13 - ja kertoi, että Jokelan koulussa on ammuskeltu. Uutinen, pitää lähteä.

Ensitiedot vaikuttivat heti vakavilta, joten lähdimme kollega Johanna Sainion ja kuvaaja Kalevi Koivusen kanssa paikalle. Toinen kuvaaja, Aki Blomberg, hälytettiin mukaan kodistaan. Molemmilla kuvaajilla oli bookattu toinen keikka päiväksi, mutta ne saivat jäädä.

Alkuvaiheessa oli tietoa yhdestä kuolleesta. Mutta Jokelan koulu? Missä se mahtoi olla? Jokela on tietysti tuttu paikka, mutta mikä koulu ja missä? Hanna Ruokangas oli ryhtynyt heti Pasilassa selvittämään taustoja ja tietysti mukana oli sähketoimituksemme.

Moni muukin on tehnyt tässä jutussa paljon hyvää työtä, mutta palataan kuvausautoomme. Hannalta saimme osoitteen, joka syötettiin navigaattoriin.

Matkalla - Jokela on kuitenkin aika kaukana - alkoi tiedonhankinta. Palasia tuli myös omasta toimituksesta ja kuuntelimme tietysti radiota. Tässä vaiheessa poliisi kertoi muistaakseni STT:n kautta yhdestä kuolleesta ja neljästä loukkaantuneesta.

Omat aikatauluni menivät saman tien sekaisin: minun olisi pitänyt olla kello 18 Itäkeskuksen Suomalaisessa kirjakaupassa kertomassa dekkarista, mutta ilmoitin, etten sinne tule ehtimään.

Matkalla teimme myös Johannan kanssa työnjaon: toinen pelipaikalle koululle ja toinen kriisikeskukseen. Kuulimme myös kanavalle suunnitelluista ylimääräisistä uutislähetyksistä ja siitä, että satelliittiautomme oli tulossa paikalle.

Paikalla olimme noin 13.30:n aikaan. Poliiseja ja pelastushenkilöstöä oli paljon kuten myös paikallisia - sekä tietysti jo muita toimittajia ja kuvaajia. Jätimme auton parkkipaikalle koulun eteläpuolelle ja tuollaisessa tilanteessa kannattaa tietysti keskustella paikallisten kanssa: missä olemme? mitä tiedetään?

Uusittu blogiohjelmisto mahdollistaa kuvat, joten lisäsin pari tänne. Tämä on otettu heti tuoreeltaan puhelimella klo 13.20, joten siitä voi todeta, että olimme paikalla Jokelassa noin 13.15. (Tällä tiedolla nyt ei ole mitään merkitystä, mutta tarkentaa kuitenkin noita aiemmin mainittuja kellonaikoja)

Poliisi oli vaitonainen, mutta juttu vaikutti isolta. Sellaisissa on parasta vaan olla rauhallinen. Huhuja ja epävarmoja tietoja liikkuu, mutta ne on aina varmistettava tavalla tai toisella, vaikka nopeus siitä kärsisi. Oikean tiedon välittäminen on kuitenkin keskeisintä.

Puhelin soi koko ajan - tai ainakin aina kun laite sai yhteyden verkkoon. Taas tuttu asia: isoissa tapahtumissa matkapuhelinverkko ylikuormittuu ja järjestelmä leikkaa puhelimia pois. Tieto kulki kahteen suuntaan: me raportoimme mitä näimme tai kuulimme ja Pasilasta kerrottiin mitä siellä oli saatu selville. Ilman tätä kotitoimituksen toimittamaa tietoa kenttätoimittaja on aika ulkona, jos poliisi on vaitonainen. Johanna Sainio haastatteli kirkolle siirrettyjä oppilaita ja omaisia ja sai tärkeää uutta tietoa tapahtuneesta.

Tietoja välitettiin puhelimilla Pasilaan ja MTV3:n nettiin, radiouutisiin ja tekstitelevisioon. Ensimmäiset kuvat ja haastattelut lähtivät taksilla Helsinkiin.

Edelleen noin kello 14 jälkeen poliisi oli vahvistanut yhden kuolleen. Seuraavaksi ulkomaiset tiedotusvälineet alkoivat soitella, kun Pasilasta oli kysytty ehdinkö kertoa tietoja myös sinne. Keskiviikkoiltapäivän ja illan aikana annoin eri vaiheissa yli 20 puhelinraporttia CNN:lle, BBC:lle, ITV:lle ja SkyNewsille sekä Norjan ja Tanskan televisioille. Juttu nousi maailman ykkösuutiseksi epäilemättä nimenomaan Pekka-Eric Auvisen nettivideoiden takia.

Mutta edelleen kello 15 aikaan seisoimme kuvaaja Koivusen kanssa räntäsateessa poliisilinjan takana. Pari suoraa lähetystä MTV:n ylimääräisiin uutisiin satelliittiauton välityksellä. Kuolleiden määrä epäselvä. Puhelin takkusi. Tässäkö sitä ollaan sitten maailman ykkösuutisen keskipisteessä? Miksi en laittanut pitkiä kalsareita aamulla?

Keskusrikospoliisin tiedotustilaisuus Hyrylässä: Lounas oli jäänyt nopean lähdön takia väliin, mutta Tuusulan kunta tarjosi kahvia ja voileipiä. Kello 18 uutta ja vihdoinkin täsmällistä tietoa tapahtumasta sekä lisää suoria lähetyksiä ja takaisin Jokelaan. Kaava ei muuttunut siellä.

Kahdeksan ihmisen koulumurha on järkyttävää myös toimittajille ja kuvaajille, mutta meidän työmme on kertoa siitä mitä on tapahtunut.

Puoli yhdentoista aikaan lähdimme Kallen kanssa takaisin kohti Pasilaa. Auton lämmitys oli alkuhetket täysillä. Päivä oli kylmä monessakin mielessä. Huomenta Suomi jatkaisi aamulla.

Toimituksessa muutama sana uutistuottaja Jukka Vuoren kanssa päivästä ja lähetyksistä, mutta Jukalla oli kiire valmistella 23.40 alkavaa lähetystä.

Kotona katsoin netistä omia lähetyksiämme ja muiden tiedotusvälineiden nettisivuja. Sekä tietysti Auvisen nettiin laittamat videot - kentällähän niitä en ollut missään vaiheessa nähnyt.

Mieleen palasi Konginkangas ja Anneli Jäättenmäen oikeusjuttu. Jäätteenmäkeä oli seurattu tietysti tarkasti, mutta edeltävänä yönä bussi ja paperirullarekka törmäsivät. Konginkangas ja Jäätteenmäki saivat parin: Jokela ja Rusi, koska hartaasti seuratun korvausjutun päätös oli tulossa torstaina.

Aamulla oli pakko laittaa puuroa, koska tiedossa oli kiireinen päivä. Omat kouluikäiset lapset olivat nukkumassa kun ehdin keskiviikkona kotiin, mutta aamulla ehdimme keskustella Jokelan tapahtumista.

Rusin päätös tuli kansliapäätöksenä kello 9. Siitä raportoin suorana Huomenta Suomen uutisiin, mutta tietysti oli selvää, että Jokela dominoisi uutispäivää televisiossa. Rusi-päätös hoidettaisiin pääosin netissä. Tein sinne tv-jutun sekä Johanna kirjoitti tekstin ja laittoi koko päätöksen luettavaksi.

Joku on lähettänyt kiertotekstiviestin kello 18 sytytettävistä kynttilöistä kännykkääni.

Aamupäivällä oli parikin palaveria siitä miten Jokelan juttua hoidetaan ja millaisista kulmista. Televisio on tiimityötä. Ankkurit ja toimittajat näkyvät ruudussa, mutta juttujen eteen tekee työtä moni muukin. Näin tietysti tässäkin jutussa. Mitä isompi uutispäivä sen paremmin kone toimii.

Kuva: Johanna Sainio ja kuvaajamme Pete Näsman krp:n auditoriossa klo 14.22 valmistelemassa klo 14.50 alkavaa suoraa lähetystä

Ohjelmassa oli ylimääräinen uutislähetys krp:n tiedotustilaisuudesta kello 15. Sen jälkeen palasimme Jokelaan. Puhelinsoittoja ja koordinointia, mutta sitten sattui outo tilanne: istuimme kahdestaan Jokelan koulun parkkipaikalla kuvaaja Blombergin autossa ja meillä oli 90 minuuttia ylimääräistä aikaa ennen seuraavaa Seitsemän uutisten suoraa lähetystä.

Aki oli päässyt kotiin puolen yön aikaan ja herännyt - ilman herätyskelloa - kuvaamaan Huomenta Suomea kello 04. Jos oikein väsyttää, niin kokemuksen mukaan 10-15 minuutin minitirsat piristävät kummasti. Aki väitti, ettei nukahtanut, mutta olen eri mieltä tuhinasta.

Tietojen päivitystä ja koordinointia kotitoimituksen kanssa siitä mitä jutuissa kerrotaan ja mitkä ovat ne asiat, jotka 7-uutisten suorassa nostetaan esiin.

Lähetys ja Pasilaan klo 20.

Poutasen Pauli lupasi hoitaa jutun 10-uutisiin ja Johannan kanssa ryhdyimme pohtimaan perjantaita. Mitä edessä? Jokela tietysti jatkuu ja putkassa istuneen Jere Karalahden tapaus on taas ajankohtainen. Sovimme, että katsellaan aamulla missä mennään.

Ajoin autolla kotiin puolikymmenen aikaan ja huomasin, että kotitalon edessä paloi pihakynttilä. Lapset kertoivat sytyttäneensä sen Jokelassa kuolleiden muistoksi.

Lue myös:

    Uusimmat