Kongon demokraattinen tasavalta aloittaa tänään jalkapallon MM-kisaurakkansa kohtaamalla Portugalin. Maan edellinen MM-kisaottelu 52 vuoden takaa on jättänyt monille jalkapallon seuraajille vahvan muistijäljen, jonka synkkiä taustoja The Athletic avaa artikkelissaan.
MAINOS
Jalkapallon MM-kisat 2026
11.6.–19.7.MTV lähettää 52 ottelua MTV Katsomossa sekä 32 peliä myös MTV3-kanavalla. Tarkemmat ottelukohtaiset tiedot löydät tästä otteluohjelmasta
Kongon demokraattinen tasavalta itsenäistyi Belgian siirtomaavallasta kesäkuussa 1960, ja Mobutu Sese Seko kaappasi vallan vuonna 1965. Hänen valtakautensa maata johtavana diktaattorina jatkui vuoteen 1997.
Vuonna 1971 Mobutu nimesi maan Zaireksi häivyttääkseen belgialaisia siirtomaavaikutteita, ja maa tunnettiin tällä nimellä aina siihen asti, kunnes Mobutu syöstiin vallasta.
Vuonna 1974 Zaire eteni ensimmäisenä Saharan eteläpuolisen Afrikan maana jalkapallon MM-turnaukseen. Zaire hävisi alkulohkossa Skotlannille 0–2, silloiselle Jugoslavialle 0–9 ja Brasilialle 0–3.
Viimeksi mainitusta, vielä tänä päivänä maan toistaiseksi viimeisimmästä MM-ottelusta monet muistavat, miten zairelaispuolustaja Mwepu Ilunga irtosi ennen Brasilian vapaapotkua rangaistusalueen rajalle asettuneesta muurista ja laukoi pallon toiseen päähän kenttää.
Ilunga ei koskaan ole antanut täysin yksiselitteistä vastausta teolleen, mutta tarinan tausta on synkkä.
Urheilu tarjosi Mobutulle mahdollisuuden niin kansalliseen kuin kansainväliseen positiiviseen julkisuuteen. Jalkapallomaajoukkueen MM-kisapaikka oli hänelle luonnollisesti suuri ylpeydenaihe ja mahdollisuus valjastaa menestys osaksi omaa sortovaltaansa.
Näin hän teki myös saman vuoden lokakuussa järjestetyn The Rumble in the Junglen kanssa, kun Muhammad Ali ja George Foreman iskivät pääkaupunki Kinshasassa raskaansarjan maailmanmestaruudesta jopa kaikkien aikojen tunnetuimmassa nyrkkeilyottelussa.
Mobutu kutsui jalkapallomaajoukkueen vierailulle palatsiinsa MM-kisapaikan varmistuttua.
– On muistettava, että monille meistä, jotka olimme kasvaneet köyhyydessä, Mobutun tapaaminen oli kuin jumalan olisi nähnyt, Ilunga kertoi The Athleticin mukaan kirjassa Death of Glory: The Dark History Of The World Cup.
Tuossa tapaamisessa Mobutu lupasi pelaajille uusia autoja ja taloja sekä kymmeniätuhansia dollareita käteistä rahaa. Ilungan mukaan Mobutun oma henkilökunta oli silmin nähden kiihtynyt kaikista lupauksista, ja pelaajat itse olivat hämillään.
Tämän lisäksi pelaajille luvattiin hulppeat oltavat Länsi-Saksassa pelattuihin MM-kisoihin ja avokätinen korvaus kisoissa vietetyn ajan rahoittamiseksi.
Lupaukset eivät kuitenkaan pitäneet, tai ainakaan ne eivät päätyneet joukkueen hyväksi. Joukkueen ympärille lyöttäytyi runsaasti ulkopuolisia, joiden taskuhin rahat katosivat.
Ilmapiiri joukkueessa romahti, eikä asiaa auttanut se, että heidän urheilullinen tasonsa oli auttamatta liian heikko – ja heikompi kuin Mobutu oli kuvitellut. Osaltaan tämä johtui siitä, että Mobutu oli määrännyt pelaajat pelaamaan kotimaassaan.
– Liian harva meistä oli pelannut Afrikan ulkopuolisia joukkueita vastaan.
Ennen toista, Jugoslaviaa vastaan pelattua ottelua joukkueen mukana kisoihin matkanneet zairelaisvirkamiehet pitivät poikkeuksellisen lehdistötilaisuuden, jossa väitettiin, että joukkueen jugoslavialainen päävalmentaja Blagoje Vidinic olisi jo paljastanut pelisuunnitelmansa vastustajille.
Zaire siis hävisi tuon ottelun 0–9, ja ottelun jälkeen joukko valtion virkamiehiä oli pitänyt joukkueelle puhuttelun, jossa Ilungan mukaan oli esitetty vakavia uhkauksia; mikäli Zaire häviäisi Brasilialle kolmella maalilla, pelaajat eivät näkisi enää "Zairea tai perhettään".
Miksi Ilunga siis potkaisi palloa ennen Brasilian vapaapotkua?
Kokeneena pelaajana hän takuuvarmasti ainakin tiesi, ettei niin saisi tehdä.
Kisojen jälkeen Ilunga on antanut useita, osin erilaisiakin selityksiä teolleen.
– Tein sen tahallani. Minulla ei ollut mitään syytä jatkaa pelaamista ja riskeerata loukkaantumista, kun kaikki ne, jotka imivät rahallisen hyödyn, istuivat vain katsomossa, Ilunga sanoi BBC:lle vuonna 2010.
Vuonna 2014 L'Equipelle annettu vastaus oli samansuuntainen, mutta silti erilainen.
– Olimme todella tyytymättömiä. Olimme juuri viettäneet kaksi kuukautta erossa perheistämme, eikä siihen aikaan ollut samanlaisia viestintäkanavia kuin nykyään. Ja he veivät meidän rahamme.
Ilunga halusi saada punaisen kortin, mutta erotuomari Nicolae Rainea antoi hänelle vain keltaisen.
Myöhemmin samana vuonna Ilunga kommentoi tapausta myös ranskalaislehti So Footille ja sanoi, että kyseessä oli ennalta tehyn suunitelman sijaan turhautuminen siinä hetkessä.
– Meillä ei ollut enää mitään pelattavaa. Kukaan ei ollut motivoitunut, ja brasilialaiset jatkoivat riitelyä, kun tuomari puhalsi pilliin. Se ärsytti minua, joten lähdin muurista ja potkaisin pallon pois.
Edellä mainitussa Jon Spurlingin kirjassa Ilunga puhui jopa selviytymisvaistosta.
– Saimme Mobutulta viestin, jossa hän sanoi, että olemme aiheuttaneet häpeää Zairelle, olemme roskaväkeä ja huoranpenikoita. He huusivat meille 30 minuuttia ennen kuin poistuivat. Kukaan meistä ei epäillyt, etteivätkö ne miehet olisi tarkoittaneet jokaista sanaansa.
Brasilia johti ottelua vapaapotkuhetkellä 2–0.
– Panikoin. Kaikki tiesivät, mihin (vapaapotkussa pallon takana ollut Rivellino) pystyi siltä etäisyydeltä. Ajattelin, että jos Brasilia menisi 3–0-johtoon, olisimme isoissa ongelmissa, ja voisin pelata aikaa potkaisemalla pallon pois.
Ilungan joukkuekaverit ovat ihmetelleet hänen tekoaan. Osa heistä ei koskaan saanut sille selitystä. Ainakin Mohamed Kalambay, yksi joukkueen maalivahdeista, epäili Ilungan selitystä siitä, että pelaajat olisivat pelänneet omien tai perheidensä turvallisuuden puolesta.
– Emme nähneet näitä uhkauksia. Ihmiset voivat sanoa mitä tahansa tappion jälkeen, mutta se ei tarkoita, että Mobutu voisi tehdä mitään vain rangaistakseen meitä.
Kun joukkue palasi Zaireen, he eivät saaneet osakseen sankarin vastaanottoa, joka heille oli luvattu. Autot, talot ja rahat jäivät saamatta, ja monet elivät loppuelämänsä köyhyydessä, unohdettuina.
– Jos voisin tehdä kaiken uudelleen, olisin mieluummin tehnyt kovasti töitä ryhtyäkseni maanviljelijäksi, Ilunga sanoi kirjassa.
