Mainos

4-vuotiaan vastahakoisuudelle lähteä päiväkotiin löytyi vihdoin selitys, kun Terhi kuuli musertavat sanat: "Et kai sä tänään taas tuu päiväkotiin?"

12:00

Nelivuotiaan vastahakoisuudelle jäädä päiväkotiin löytyi vihdoin selitys, kun Terhi joutui todistamaan kiusaamista päiväkodin pihalla ja sai kuulla hoitajilta sen jatkuneen jo pidempään.

Katso yllä olevalta videolta keskustelua pienten lasten kiusaamisesta.

"Uudet turbolenkkarit on nukkuneet neljävuotiaan kainalossa koko yön. ––Turbolenkkareilla pääsee tosi lujaa ja päiväkodissa saa näyttää kavereille miten lujaa.

–– Mutta sitten päiväkodin portti aukeaa ja kolme vanhempaa poikaa näkee, kuka on tulossa. Ja niin alkaa toisenlainen laulu: 'Voi ei Ask tulee! Etkai sä tänään taas tuu päiväkotiin! Mee kotiis siitä, me ei haluta, et sä tuut!'"

Näin bloggaaja ja äiti Terhi kirjoittaa Jyllannin suomineito -blogissaan 4-vuotiaan poikansa kokemasta vastaanotosta päiväkodin porteilla. Perhe asuu Jyllannissa, Tanskassa.

– Se oli niin törkeää, että kesti hetken rauhoittaa itseni. Ensireaktioni oli vaistomainen suojelunhalu. Tarkastelin kuitenkin ihan ensin omaa poikaani, otin kädestä kiinni ja sitten laskeuduin rauhallisesti toisten poikien silmän tasalle kyykkyyn. Katsoin poikia todella vakavasti ja kysyin heiltä, miten he saattoivat sanoa niin ilkeästi toiselle? Miltä heistä tuntuisi, jos heille huudettaisiin siten? Terhi kertoo MTV Lifestylelle.

– Pojat olivat jatkuvasti juoksemassa pois tilanteesta ja vain pelleilivät. En selvästi ollut heille mikään auktoriteetti, joka sai minussa aikaan syvemmän huolen ja voimattomuuden tunteen. Miten aikuinen ihminen ei ole viisivuotiaille auktoriteetti? Vielä suhteellisen outo aikuinen, kun ei ole kyse omasta vanhemmasta?

"Olin järkyttynyt, miksi minulle ei oltu kerrottu asiasta?"

Terhi kertoo, että ensimmäinen hoitaja päiväkodin pihalla ei jäänyt kuuntelemaan äidin huolta tapahtuneesta. Seuraava hoitaja kuunteli jo tarkkaavaisesti äidin kertomusta ja sanoi, ettei käytös ollut hyväksyttävää.

– Pitelin samalla poikaani sylissäni, joka oli takertunut minuun. Hoitaja kertoi yllättäen myös siitä, että poikakolmikolla on ollut vastaavanlaista käytöstä poikaani kohtaan aikaisemminkin. Olin järkyttynyt, miksi minulle ei oltu kerrottu asiasta, Terhi ihmettelee.

– Pojallani oli ollut vaikeuksia jo viikkoja jäädä päiväkotiin ja olin ihmetellyt asiaa ääneen jo aika monelle hoitajalle.

"Jokainen aamu on ollut vaikea. Ennen niin reipas roikkuu jalassani ja suljen portin takanani aina itkua nieleskellen. Mieleen nousee pienen unenpöppöröiset silmät ja toiveikas aamun ensimmäinen lause: pidetäänkö äiti tänään vapaapäivä?"

"Se tuntui vaan uskomattoman pahalta"

Terhin mukaan myös hänen kaksi vanhempaa poikaansa, 14- ja 8-vuotiaat, ovat joutuneet kokemaan kiusaamista. Äiti on joutunut itse selvittämään asiat lasten ja näiden vanhempien kanssa, sillä koulujen ja päiväkotien toimet eivät yksinkertaisesti ole olleet riittäviä.

– Jouduin jättämään poikani tapahtuneen jälkeen päiväkotiin ja purskahdin itkuun matkalla toimistolleni. Se tuntui vaan uskomattoman pahalta. Ajattelin, miltä hänestä mahtaa tuntua ja miten pystyin jättämään hänet tuollaisessa tilanteessa, Terhi kertoo.

– Kirjoitin heti siltä istumalta päiväkotiin pitkän viestin, jossa kuvailin tapahtuneen tarkasti, ilmaisin mielipiteeni selkeästi ja vaadin tilanteeseen puuttumista. Tanskassa ainakin meillä päin kiusaamista sallitaan sellaisiin mittoihin, mikä jaksaa edelleen hämmentää minua.

– Poikani päiväkotitapauksessakaan en siten täysin usko, että asiaan tartutaan kovin hanakasti, joten vaadin tapaamista päiväkodin johtajan kanssa. On tarpeen kuulla ja käsitellä kaikki, mitä on tapahtunut, kaikki, mistä minulle ei ole kerrottu. Siten voin alkaa ymmärtämään poikani reaktioita ja tunteita, koska hän vasta neljävuotiaana ei osaa niitä sanoittaa, Terhi tiivistää.

Keskusteluja ja tilaa purkaa tunteita kotona

Kotona Terhi kertoo kyselleensä paljon pojaltaan monenlaisia asioita päiväkodista, kuunnelleensa ja lohduttaneensa. 4-vuotias Ask on vaikuttanut jättävän asian täysin huomiomatta, minkä äiti ajattelee olevan torjuntareaktio.

– En toki kuvittele, etteikö omakin poikani joskus sanoisi rumasti toisille tai käyttäytyisi väärin. Me puhumme myös niistä asioista, ja että miksi rumat sanat tuntuvat niin pahalta, Terhi selittää.

– Olen nähnyt pojassani agressioita, jotka nousevat pintaan päiväkodin jälkeen. Yritän antaa hänelle tilaa purkaa tunteitaan kotona, yhdessä olemisen ja hyväksynnän kautta ja yhdessä pohtia jälkeenpäin, miksi niin kovasti suututtaa.

"Tehtäväni äitinä olisi suojella heitä kaikelta, mutta joudun liiankin usein irroittamaan otteeni. Kun päästän otteen lapseni kädestä, luotan hänet toisten siipien suojiin. –– Se mitä tänään omin silmin näin, särkee kuitenkin sydäntäni.

Sitä toivoo ettei sentään vielä neljävuotiaan tarvitsisi tuntea itseään huonoksi, kelpaamattomaksi ja syrjityksi."

Lisää aiheesta
    Mainos

    Suosituimmat videot

    Mainos

    Uusimmat

    Mainos
    Mainos

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja