Susanna Laine oli juuri täyttämässä 30 vuotta, kun hänen elämänsä pysähtyi pään verisuonen repeämiseen. Susanna kertoo 12 vuotta myöhemmin, miten hän selviää arjessa muistisairauden kanssa.
Perusterve, elämäntavoiltaan kunnollinen Susanna ei aavistanut, millainen yllätys häntä odottaisi 30-vuotissyntymäpäivän kynnyksellä. Susanna oli viettämässä ystävänsä hääjuhlaa, kun kaikki pimeni.
− Olen kuullut jälkeenpäin, että menin tajuttomaksi ja näytin siltä kuin olisin kuollut. Kohtaus tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta, Susanna kertaa.
Susanna havahtui ensimmäistä kertaa sairaalassa. Hän ei ymmärtänyt lainkaan, mitä oli tapahtunut.
Lääkärin papereista selvisi myöhemmin, että Susannan päässä oli revennyt verisuoni. Potilaan kriittisestä tilasta kertoo, että tämän elimille ehdittiin jo suunnitella jatkotoimenpiteitä.
− Sain ensiapuna paljon uutta verta. Katkennut suoni harsittiin kokoon, ja ompeleen päälle asennettiin pieni metallilieriö, ettei suoni repeä samasta kohtaa uudestaan.
Harhojen vallassa
Kriittinen tila saatiin lopulta vakaaksi. Sen sijaan maailma, jossa Susanna oli tähän asti elänyt, oli kerrasta poissa.
Susanna oli omien sanojensa mukaan aivan sekaisin.
− Minulla ei ollut minkäänlaista suhteellisuuden tajua. Milloin olin ollut Tarja Halosen kanssa lounaalla, milloin joulupukin kyydissä.
− Mieheni tuli väsyneenä töiden jälkeen katsomaan minua sairaalaan. Suutuin, kun hän ei uskonut, että olen ollut Batmanin kanssa lounaalla, Susanna kuvaa harhojaan.
