Mainos

26-vuotias Suvi menetti miehensä hoitovirheen takia – "Yöllä etsin netistä tietoa, miten selviän tästä"

0:24

Suvi Niskanen menetti kaksi vuotta sitten miehensä äkillisesti. Perusterve 27-vuotias mies oli hakeutunut hoitoon päänsäryn vuoksi, mutta kuoli sairaalassa. Vuoden päästä varmistui, että sairaalassa oli tehty hoitovirhe. Kahden vuoden jälkeen Suvi näkee taas elämässä toivoa. 

Suvi heräsi keskellä yötä. Päivällä hän oli hyvästellyt äkillisesti kuolleen kihlattunsa Tonin*. Keskellä pimeää helmikuista yötä Suvi otti kännykän käteensä ja googlasi: Kuinka selvitä puolison kuolemasta?

– Kenenkään ei pitäisi googlettaa sellaista, ei varsinkaan kenenkään 24-vuotiaan, Suvi kertoo ääni murtuen nyt, yli kaksi vuotta Tonin kuoleman jälkeen.

Suvi sanoo toivoneensa tuolloin, että olisi löytänyt netistä artikkelin, jossa joku olisi sanonut: Aika auttaa, sinä selviät, koska minäkin selvisin. Sellaista ei löytynyt. Hakutuloksissa oli ohjeita surutyöhön ja kasvottomia juttuja suremisesta.

– Ehkä sen takia haluan kertoa surustani julkisesti. Jos se vaikka auttaisi muita.

Toni hakeutui hoitoon helmikuussa 2016 päänsäryn takia. Hänet otettiin sairaalaan sisälle ja annettiin illalla särkylääkettä. Hän ei enää koskaan herännyt.

Ajattelin, että arkussa on mummi

Tapahtuneesta on nyt yli kaksi vuotta, ja Suvi kertoo olevansa onnellinen. Toni on päivittäin mielessä, mutta sokki ja sitä seurannut pohjaton suru ovat pikkuhiljaa vaihtuneet kiitollisuuteen. 

– Päätin heti alussa, että selviän tästä. Ei Tonikaan olisi halunnut, että vellon surussa loputtomiin. Yksi ihminen kuoli jo liian nuorena, minun täytyy elää. Todellakin elää, elää kahden edestä!

Vähän aikaa sitten hän joutui hautaamaan rakkaan mumminsa. Hautajaispäivä pelotti, koska edelliset hautajaiset olivat olleet Tonin. Mummille ei koskaan edes kerrottu, että Toni oli kuollut. Huonossa kunnossa olevalle rakkaalle se olisi voinut olla liikaa.

Mummin hautajaisissa Suvi mietti Tonia. Hän katsoi arkkua ja itki. Mieleen palasi väistämättä hetki helmikuulta kahden vuoden takaa. Silloin Suvi istui ensimmäisessä rivissä ja eikä voinut antaa periksi ajatukselle, että arkussa makasi hänen rakas miehensä. Mummi oli tuolloin jo huonossa kunnossa eikä ollut mukana hautajaisissa.

– Tonin hautajaisissa katsoin arkkua ja lohdutin itseäni: Älä itke Suvi, ei mitään hätää, arkussa on vain mummi. Niin sen kuuluu mennä. Vain mummi.

Mummin hautajaisissa suru tuli. Silloin Suvi uskalsi ajatella, että arkussa onkin Toni. Hän kävi kaksi vuotta sitten kokemansa hetket läpi vasta tänä keväänä, mummin hautajaisissa.

Ensimmäinen koulupäivä jännitti

Suvin kertoessa elämästään voisi kuvitella, että se on kuin kenen tahansa 26-vuotiaan naisen. Sosionomin paperit taskussa, oman alan mieleinen työpaikka mielenterveyskuntoutujien parissa, ystäviä ja matkustelua.

– Mutta välillä olen niin yksin. Varsinkin juhlapyhinä, kun kaverit menevät puolisoidensa kanssa viettämään aikaa.

Ystävät pitivät hänet kuitenkin pinnalla vuosien läpi. Jaksoivat soittaa ja laittaa viestiä, vaikka välillä meni päiviä, että Suvi sai vastatuksi. Ja vaikka välillä vastasi vain yhdellä sanalla.

– Neuvoisinkin, että ikinä ei saa jättää yhteydenottoa surevan vastuulle. Ei sellaista vain jaksa, Suvi kertoo ja kiittää samalla myös vanhempiaan, jotka pitivät itsestäänselvyytenä, että nainen muuttaisi lapsuudenkotiin tapahtuneen jälkeen.

Hän asui vanhemmillaan puolisen vuotta, pääsi jaloilleen ja muutti omaan asuntoon. Siinä välissä ehti olla monta muistettavaa hetkeä; matkustelua vanhempien ja sisarusten kanssa sekä ensimmäinen koulupäivä Tonin kuoleman jälkeen.

Sitä Suvi jännitti. Miten luokkakaverit suhtautuisivat? Aamulla hän lähetti vielä ystävälleen viestin: Olethan tulossa kouluun? En selviä ilman sinua.

Koulussa vastaan tuli toinen ystävä, joka ilahtui silminnähden nähtyään Suvin. Ei sydänystävä, mutta tuttu.

– Hän sanoi, että onpa ihana nähdä sinua! Sen hetken muistan vieläkin, sen ilon. Pelkäsin saavani sääliä, mutta turhaan.

Työstä voimaa arkeen

Vuosi sitten  Suvi toivoi löytävänsä työn, jossa voisi auttaa toisia. Työ mielenterveyskuntoutujien parissa ei ollut tähtäimessä, vaan hän sai viime syksynä työpaikan sattumalta. Se kuitenkin tuntuu nyt niin omalta, ettei vaihtaisi sitä pois. Auttaminen konkretisoituu jokaisena työpäivänä.

Asukkaat ovat kiintyneet Suviin ja useat kyselevätkin, onko Suvi töissä, voiko Suvin kanssa tehdä sitä tai tätä.

– Ja työkaverit, maailman paras porukka. Kyllä minä olen aika onnellinen tällä hetkellä.

Entä uusi rakkaus?

– Olisin valmis. Kuitenkin kaksi vuotta on pitkä aika. En ole seurustellut Tonin jälkeen ja voihan olla, että tulisikin torjuntareaktio, mutta ei sitä tiedä, ennen kuin kokeilee.  

*Miehen nimi on muutettu miehen omaisten pyynnöstä. 

Mainos

Lisää aiheesta
    Mainos

    Suosituimmat videot

    Mainos

    Uusimmat

    Mainos
    Mainos
     

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.