Äiti Hanna Ekoluoma tulee muistamaan ikuisesti muutaman vuoden takaisen puhelun, joka sai kuusihenkisen perheen elämän hetkessä päälaelleen. Heidän reipas ja touhukas kuopuksensa sairasti syöpää. Vaikka pitkä taistelu on nyt ohitse, huoli uusiutumisesta elää yhä vahvana.
Lasten syövät havaitaan usein kuumeilusta, mutta laihialaisen Kimin kohdalla sairastelua ei ollut, vaan diagnoosi iski perheeseen pommin lailla.
Kesällä 2013 laihialainen äiti huomasi nelivuotiaan poikansa iholle nousseen outoja patteja, jotka aiheuttivat ihmetystä paikallisten lääkäreidenkin keskuudessa. Kun iho-oireisiin määrätty kortisoni sai näppylät leviämään entisestään, poika sai lähetteen Seinäjoen ihotautipoliklinikalle, jossa lääkärit olivat perheen kanssa yhtä mieltä siitä, että kaikki ei ollut kunnossa. Aavistus osoittautui oikeaksi.
Elokuun 21. päivä, perheen toiseksi nuorimman lapsen syntymäpäivänä, perhe sai alustavan diagnoosin pojalta otetusta koepalasta. Kimille oli diagnosoitu erittäin harvinainen, anaplastinen suurisoluinen T-solujen lymfooma. Vastaavia tapauksia oli Kimiä ennen tutkittu koko maailmassa ainoastaan 34 kappaletta.
– Muistan aina sen, kun puhelin soi. Meille sanottiin silloin, kun koepala otettiin, että tulokset tulevat kolmen viikon päästä, mutta meni vain kuusi päivää ennen kun Seinäjoelta soitettiin. Lääkäri kertoi, että nyt kannattaisi istua. Jotenkin oli sellainen tunne, että jotain oli vialla, mutta ei osattu odottaa mitään näin suurta. Se vei tyystin maton jalkojen alta, Hanna Ekoluoma kertoo.
Pojan reippaus auttoi koko perhettä jaksamaan
Ensimmäiset puoli vuotta äiti ja poika kulkivat kodin ja Tampereen yliopistollisen keskussairaalan väliä; viikko sairaalassa ja kaksi viikkoa kotona. Kotona verikokeiden otosta ja kasvutekijäpiikkien pistämisestä vastasi kotisairaanhoito, joka oli perheen tukena kotijaksoilla aina kymmenen päivän ajan. Varsinkin ensimmäiset kuukaudet muuttuneen arjen kanssa olivat raskaita koko perheelle.
