1960-luvun töihin pääsykriteeri: Kauniit hampaat ja hyvät sääret!

Maailma veti Marjatta Leppästä puoleensa jo parikymppisenä. Elettiin vuotta 1960, kun pikkukaupungin kasvatti pakkasi rohkeasti laukkunsa ja lähti puoleksi vuodeksi Lontooseen oppimaan kieltä.

Marjatta ehti hädin tuskin palata takaisin Suomeen äidin ruokapatojen ääreen, kun puhelin soi. Sana kielitaitoisesta nuoresta naisesta oli kantautunut lentotoimisto Kar-Airiin, joka haki leipiinsä virkailijaa.

− Tämä on tapahtunut sittemmin monta kertaa: minut on komennettu junaan, ja sen myötä jotain on tapahtunut!

Junamatkan päässä odotti naispuolinen toimistopäällikkö. Lyhyen juttutuokion päätteeksi paikka oli Marjatan.

− Sain paikan, koska hänen mukaansa minulla oli kauniit hampaat ja hyvät sääret, Marjatta sanoo nauraen.

Kylmiltään matkailualalle

Veljesten Niilo ja Valto Karhumäen perustama Kar-Air toimi suomalaisen ilmailun uranuurtajana. Myös Marjatalle kaikki oli uutta, mutta halu oppia auttoi eteenpäin.

− Minulle lyötiin eteen kaksi painavaa, paksua kirjaa, ja käskettiin katsoa niistä. Yhdessä oli kaikki maailman lentoreitit ja toisessa hinnat. Se oli aika vaatimatonta toimistotyötä, lippujen myymistä ja rahtikirjojen kirjoittamista, mutta myös mielenkiintoista ja opettavaista.

Työn hohtoa lisäsi mahdollisuus matkustaa maailmalla. 1960-luvun alussa Kar-Air lensi kotimaan lentojen ohessa ainoastaan Tampere−Tukholma-väliä. Marjatalle jo länsinaapurin pääkaupungissa riitti elämystä kerrakseen.

− Meitä oli toimistolla kolme tyttöä. Lensimme lauantaisin Tukholmaan Bromman kentälle syömään katkarapuja, joita ei Suomesta saanut, ja sitten samalla koneella kotiin.

Etelänmatkailu alkaa

Vuonna 1964 Marjatta pääsi ensimmäistä kertaa kauemmas ulkomaille, kun Kar-Air avasi lentoreitin Etelä-Espanjaan Malagaan. Etelänmatkailun edelläkävijöiltä kysyttiin alkuun kärsivällisyyttä.

− Reitti kulki Göteborgin, Luxemburgin, Nizzan ja vielä Barcelonan kautta. Lensimme 48-paikkaisella koneella, ja matka kesti välilaskuineen yhtensä 12 tuntia, Marjatta kertoo.

Perillä vaivannäkö palkittiin, kun varsinainen kohde, Torremolinos, vastaanotti turistit hellään huomaansa. Nykyinen suosittu lomakohde oli tuolloin vielä pieni kalastajakylä vailla nykyisiä jättihotelleja. Myös tunnelma oli tietyiltä osin erilainen.

− Olisi ollut täysin mahdotonta kulkea kaduilla pienissä sortseissa. Ei missään nimessä saanut, se oli tarkka sääntö, Marjatta muistaa.

Lomatunnelmaa pukeutumiskoodi ei kuitenkaan pilannut. Vaalea suomalaisneito herätti paikallisten keskuudessa positiivista huomiota.

− Kyllä siellä tuli ihailevia huutoja ja piiritettiinkin. Baareissa samppanja-cocktail maksoi 50 penniä. Se oli kivaa aikaa.

Uusi pesti

Marjatan tukikohta vaihtui takaisin kotikulmille Helsinkiin, kun hänet Kar-Airiin palkannut esimies sai kutsun perustamaan Suomeen riikinruotsalaista Vingresor-matkatoimistoa. Esimies nappasi osaavan alaisensa mukaansa.

Marjatasta leivottiin tiedottaja. Koulutuksen puute ei haitannut, sillä yritys uskoi kielitaitoisen naisen kykyihin.

− Viimeiset kaksi vuotta matkustin aina kuukaudeksi Tukholmaan. Oikoluin matkaesitteiden tekstejä ja kääntelin hintoja kruunuista markkoihin. Viikonloppuisin kävin Suomessa keikoilla.

Marjatan ura matkailun parissa jatkui aina vuoteen 1968, kunnes hän päätti jättää päivätyönsä panostaakseen täysillä musiikkiin.

Maailmanvalloittajan matkassa

Marjatta on yhä tänä päivänä tuttu näky maailman lentokentillä. Aikakauslehdelle vedetyt lukijamatkat ovat kuljettaneet laulajaa sittemmin aika kaukaisiin kohteisiin asti.

− Olen päässyt näkemään Kiinan, Balin, Havaijin ja muita paikkoja, joita en olisi muuten nähnyt. Keniaan haluan palata vielä uudestaan. Se oli hieno matka, Marjatta sanoo.

Vaikka moni paikka on tullut tutuksi, yksi kaupunki on säilyttänyt suosionsa ylitse muiden: nuoruudenkaupunki Lontoo, jossa Marjatalla on ollut tapana vierailla vuosittain.

− Nyt en ole tosin pariin vuoteen käynyt. Olen ollut sen sijaan Toscanassa, Ibizalla ja Espanjassa.

Pitkän laulajanuran myötä Marjatta tunnistetaan myös Suomen rajojen ulkopuolella. Suomituristien huomio ei häiritse tai rajoita reissaamista.

− Kyllä niihin katseisiin tottuu, ei asiaa tässä iässä enää mieti. Ihmiset ovat loppupeleissä hyvin hienotunteisia. Olen ihan oma itseni, oli se sitten Havaiji tai Heinola, Marjatta veistelee.

Lähde syksyllä Marjatan kanssa Rodokselle...

Studio55.fi/Jenni Kokkonen